lauantai 26. kesäkuuta 2010

Toma-veli kylässä

Hippa sai tänään mieluisan vieraan, kun Jenna tuli Toman kanssa käymään. Sisarukset vähän aikaa ihmettelivät toisiaan, mutta kun leikkikärpänen puraisi niin siitä taudista ei sitten parannuttu ihan hetkessä.







Eikä päivän ohjelma mennyt hukkaan muiltakaan osapuolilta. Olin aamun mittaan näperrellyt matonkuteista pehmoiset pentuvaljaat. En nuukana (lue: köyhänä) viitsi ostaa kaupasta mokomia kun ei ne kuitenkaan sovi kuin hetken aikaa. Sovitin Hipalle ja värkkihän pelitti kuin junan vessa. Jenna tarjoutui ostamaan vastaavat Tomalle ja kyllähän minulle raha kelpasi. Siinä kahvitellessa punoin valjaat ja sain vielä korunkin kaupattua. Lisää tämmöisiä vieraita!

Yritettiin ottaa kuvaa Tomasta valjaineen, mutta malli oli toista mieltä ja riekkui ympäriinsä kuin mielenköyhä. Ei noista kuvista paljoa tolkkua saa, kun systeemi häviää pörröturkin sisälle. Hyvin yksinkertainen viritelmä, mutta itse kehitelty kuitenkin.





Kun nyt sattui olemaan ylimääräinen pari käsiä käytettävissä, pyysin Jennaa ottamaan kuvan oikeasta käsivarrestani, jossa komeilee hyvin parantunut tatska.



Yleensähän on niin, että ensin on ajatus, joka toteutetaan kuvaksi.
Minä halusin jotain omaan aurinkomerkkiini eli vesimieheen liittyvää. Selasin kansiota ja silmiini hyppäsi tuo kuva, joka jostain syystä viehätti niin paljon, että päätös syntyi sillä siunaaman hetkellä.

Seuraavana aamuna juttu oli muhinut mielessäni ja kuvaan oli liittynyt syvällisempi ajatus.
Kuvassa oleva häkkyrä on tämä ympäröivä monisäikeinen maailma, jota omia polkujaan kulkeva vesimies vetää perässään. Eikä tietenkään perinteiseen lukusuuntaan ja kellon mukaan, vaan vastavirtaan kuten kunnon vastarannankiisken kuuluu.

1 kommentti:

Hanne kirjoitti...

Hieno kuva! Ja on se kyllä mukavaa kun teillä on mahdollisuus sisarusten päästä leikkimään toistensa kanssa. Söpöläisiä ne on!