Mikä pissaralli!!
Tämmöistäkö se silloin kuusi vuotta sitten oli? Ei voinut olla! Ei edes minulla ole niin huono muisti.
Lieneekö taas niin, että aika kultaa muistot, mutta olen aivan saletti, että Jatsi oppi sisäkuivaksi tosi helposti. Tämä kuopus ei edes yritä. Tosin onhan nyt eri vuodenaika, pennulla on kuuma ja se juo ihan jatkuvalla syötöllä. Jostainhan veden on tultava pois ja onneksi se tulee sanomalehdille eikä pitkin kämppää. Siitä olen kyllä kiitollinen. Tätinsä tapaan Hippakaan ei ole itkenyt ikäväänsä eikä metelöinyt turhan takia millään lailla.
Tänä aamuna ei ollut ihan niin paljon siivottavaa kuin eilen. Johtuu varmaan siitä, että toissayönä kuulin unen läpi usean kerran, että Hippa viihdytti itseään lelujen kanssa. Olisi pitänyt repiä itsensä sängystä ylös ja viedä joka kerta ipana ulos, mutta uni voitti sitä ennen. Minkä mahtaa. Aamulla paperit olivat muuttuneet suunnilleen selluloosaksi ja yksi torttukin irvisteli sielä keskellä. Onneksi on sentään harva lautalattia, että enimmät pissat valuvat villoihin.
Valitus pois ja ilonaiheisiin. On tuo pentu harvinaisen viisas otus.
Eilen sen siivousurakan, aamupalan ja leikkimisen jälkeen asettauduttiin koko porukka päikkäreille. Jatsi hyppäsi sohvalle viereen ja Hippa alkoi räksyttää, että minä myös. Otin periaatteeksi, että en nosta sitä sohvalle kun se on nostettava sieltä poiskin. Tulkoon sitten kun itse pääsee kun Jatsillakin on lupa olla sohvalla.
Tähän asti räksytys on loppunut lyhyeen, kun en ole huomioinut sitä millään lailla. Nyt varmaan kiukutti niin paljon, että lopulta ärähdin vaikenemaan. Kyllä se vaikeni, mutta alkoi järsiä sohvaa.
"Ei se sohvakaan ole syyllinen!" sanoin ja Hippa lopetti sohvan järsimisen.
Hetken aikaa se siinä kiroili itsekseen ja rojahti pitkin pituuttaan nukkumaan.
Kerran lattialla leikkiessäni Hipan kanssa se yhtäkkiä läppäsi tassullaan lattiassa olevaa kohtaa. Sitten se kokeili hampaillaan toista kohtaa ja tajusi, että oksankohtia on turha saalistaa. Ei mikään tyhmempi tapaus.
Jatsi alkaa sulattaa Hipan vähän paremmin. Vieläkin se urmuttaa pennulle, jos se meinaa lähennellä liikaa ja leluistaan on tosi tarkka, mutta koko ajan parempaan päin mennään. Hippa ihailee isosiskotätiä, mutta ei kuitenkaan ole perskärpäsenä jatkuvasti. Selkeästi se on leimautunut enemmän minuun.
Poikien kesäflunssa taitaa olla myös leimautunut minuun. Kurkkuun koskee, mutta tästä jos ei pahene niin hyvä on. Meinattiin Miimin kanssa mennä Pärnälle tottistelemaan ja sen aion toteuttaa, vaikka olo olisi mikä. Jatsi kaipaa treeniä yökisoja varten ja Hippa autokyytitreeniä.
Lieneekö taas niin, että aika kultaa muistot, mutta olen aivan saletti, että Jatsi oppi sisäkuivaksi tosi helposti. Tämä kuopus ei edes yritä. Tosin onhan nyt eri vuodenaika, pennulla on kuuma ja se juo ihan jatkuvalla syötöllä. Jostainhan veden on tultava pois ja onneksi se tulee sanomalehdille eikä pitkin kämppää. Siitä olen kyllä kiitollinen. Tätinsä tapaan Hippakaan ei ole itkenyt ikäväänsä eikä metelöinyt turhan takia millään lailla.
Tänä aamuna ei ollut ihan niin paljon siivottavaa kuin eilen. Johtuu varmaan siitä, että toissayönä kuulin unen läpi usean kerran, että Hippa viihdytti itseään lelujen kanssa. Olisi pitänyt repiä itsensä sängystä ylös ja viedä joka kerta ipana ulos, mutta uni voitti sitä ennen. Minkä mahtaa. Aamulla paperit olivat muuttuneet suunnilleen selluloosaksi ja yksi torttukin irvisteli sielä keskellä. Onneksi on sentään harva lautalattia, että enimmät pissat valuvat villoihin.
Valitus pois ja ilonaiheisiin. On tuo pentu harvinaisen viisas otus.
Eilen sen siivousurakan, aamupalan ja leikkimisen jälkeen asettauduttiin koko porukka päikkäreille. Jatsi hyppäsi sohvalle viereen ja Hippa alkoi räksyttää, että minä myös. Otin periaatteeksi, että en nosta sitä sohvalle kun se on nostettava sieltä poiskin. Tulkoon sitten kun itse pääsee kun Jatsillakin on lupa olla sohvalla.
Tähän asti räksytys on loppunut lyhyeen, kun en ole huomioinut sitä millään lailla. Nyt varmaan kiukutti niin paljon, että lopulta ärähdin vaikenemaan. Kyllä se vaikeni, mutta alkoi järsiä sohvaa.
"Ei se sohvakaan ole syyllinen!" sanoin ja Hippa lopetti sohvan järsimisen.
Hetken aikaa se siinä kiroili itsekseen ja rojahti pitkin pituuttaan nukkumaan.
Kerran lattialla leikkiessäni Hipan kanssa se yhtäkkiä läppäsi tassullaan lattiassa olevaa kohtaa. Sitten se kokeili hampaillaan toista kohtaa ja tajusi, että oksankohtia on turha saalistaa. Ei mikään tyhmempi tapaus.
Jatsi alkaa sulattaa Hipan vähän paremmin. Vieläkin se urmuttaa pennulle, jos se meinaa lähennellä liikaa ja leluistaan on tosi tarkka, mutta koko ajan parempaan päin mennään. Hippa ihailee isosiskotätiä, mutta ei kuitenkaan ole perskärpäsenä jatkuvasti. Selkeästi se on leimautunut enemmän minuun.
Poikien kesäflunssa taitaa olla myös leimautunut minuun. Kurkkuun koskee, mutta tästä jos ei pahene niin hyvä on. Meinattiin Miimin kanssa mennä Pärnälle tottistelemaan ja sen aion toteuttaa, vaikka olo olisi mikä. Jatsi kaipaa treeniä yökisoja varten ja Hippa autokyytitreeniä.
Kommentit