torstai 11. kesäkuuta 2015

"Olosuhteisiin nähten olis suotavaa, ettet potkaisisi sitä mun pakkiani nurin!"

Tänä kesänä on monta odotettavaa tapahtumaa ja ensimmäinen niistä koitti viime lauantaina kun Nightwish aloitti Euroopan kiertueensa Joensuusta. Lämppäreinä olivat Insomnium, Sonata Arctica ja Children of Bodom, joten koko illan sai musiikillista elämystä itselleen.

Lähdimme tällä kertaa koko perheen voimin eli myös Atte oli mukana. Tosin kuopus ei niin kovin arvostanut tätä reissua, mutta olosuhteista johtuen roikkui joukon jatkona. Ei pakoteta tämän jälkeen jos ei kiinnosta, kyllä me Kimmon kanssa pärjätään näissä harrastuksissa.

Suurin harmitus omalla kohdalla oli se, että järjestävä taho kielsi järkkärit tallennusvälineenä.  Ohjeistus oli aluksi hieman savolaistyylinen kun kukaan ei tiennyt tarkemmin, mikä oli sallittua ja mikä ei.

Ensin sanottiin, että harrastajakamerat käyvät. No, moni harrastaa valokuvausta ammattilaisvehkeillä, mutta kuka määrittelee ammattilaisen? Itselläni on Canon EOS 7D, joka on lähes ammattilaisrunko. Jos siihen laittaa normaalin 17-55 mm linssin, ei kuvista tule yhtään kännykkäkuvia parempia kun ulottuvuus on niin pieni. Jos taas kuvaa 1000-sarjaisella eli heppoisimmalla rungolla mitä merkistä löytyy, mutta laittaa siihen 300 mm objektiivin, tuleeko siitä ammattilaisvehje?

Minä ehdotan sääntöihin Canonin kohdalla rajoitukseksi 100-sarjan runko ja siihen max 55 mm lasi nokalle niin ei kenelläkään ole sen enempää rungon kuin optiikankaan puolesta naputettavaa. Muitten merkkien systeemit samaan sovellettuna.

Lopputulos oli se, että pokkarit ja kännykkäkamerat olivat sallittuja, mutta semmoisia minulla ei ole. Niinpä täytyi tyytyä muitten ottamiin kuviin, joista lähtee ylen suuret kiitokset Pekalle ja Tarjalle.

Porukkaa oli seuraavan päivän lehden mukaan 13 500 henkeä, joten kovin lähelle ei päässyt kuvaamaan. Siihen nähden ei harmita kameran puuttuminen kun kovin kummoisia kuvia en itsekään olisi saanut otettua.

Aten tuntien emme menneet ihan alusta asti paikalle. Ensimmäinen esiintyjä oli Insomnium, josta en niin perusta ja saimme vähennettyä paikalla oltavaa aikaa. Myös Children of Bodomin keikan ajaksi menimme vanhempien kämpille hengailemaan lämmittelyn ja levon vuoksi. Tanja oli kaverinsa kanssa siellä kun heidän siippansa olivat keikkapaikalla.

Nightwish aloitti puoli kymmeneltä ja railakkaaseen tyyliin mentiin koko keikka.

Valojen jä värien riemua riitti.

(Kuva: Pekka Paakkunainen)

Ja katso, jumalainen valo lankesi taivaaseen ja maahan, ja kansaan maan päällä.

(Kuva: Pekka Paakkunainen)

Lavan sisus oli niin tumma, että valot ja takaseinän screeni pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Pyrotekniikka oli upea ja sai sen verran savua aikaan, että valot ainakin osittain levisivät. Tai mistä minä tiedän, mutta hienolta näytti. 

The greatest show on Earth -biisin... hmm, miten sen nyt kuvaisi, suvantovaiheen aikana kuultuihin "isoihin" kohtiin tuli lisää visuaalista ilmettä ilotulitusraketeista. Ne oli synkronoitu musiikin mukaan, mutta ihan ei kohdistus osunut. Ajoitus on takuulla vaikeaa, mutta yritystä oli enkä tiedä onko kukaan muu yrittänyt samaa ennen. En ainakaan minä ole nähnyt tai kuullut. Mutta kyllä sai kuulo-, näkö- ja tuntoaisti oman osansa keikasta.

Makuaistia lämmiteltiin Kerubin pulled pork hamburgereilla (joista maksoin á 14 €, mikä on riistoa vaikka kuinka oli hyvää ja festarilisät huomioon ottaisi). Piknikvilttiä nurmelle levitellessä ajattelin, että tässä on sen verran tilaa, että toivottavasti kukaan örveltäjä ei kaadu päälle.

Universumi ei tunne sanaa 'ei', joten ei olisi pitänyt ajatella. Yhtäkkiä makunautintoa ja keikkalavaa varjosti - kirjaimellisesti -  jonkun ahteri. Koska istuin maassa, se oli olosuhteisiin nähden aivan liian lähellä ja olipa kuka oli, hätäpäissäni potkaisin tyyppiä persuksille. Kyseessä oli kahden miehen sylipaini ja loitontavasta tuuppauksesta huolimatta sain sapuskat syliini. 

Onneksi olin suurimman osan ehtinyt syödä, joten vahinko ei ollut iso. Harmitus sitäkin isompi, vaikka tyypit olivat selvinpäin ja kävivät pyytämässä nöyrästi anteeksi. Mutta ajattelematonta silti. Jos jompikumpi pojista olisi kärsinyt aikuisen litistävästä vaikutuksesta, veikkaan etten olisi pakottanut itseäni suhtautumaan niin lunkisti.

Bändi soitti Endless Forms Most Beautifulin biisit melko tarkkaan ja muita myös, koska keikka kesti melkein kaksi tuntia. Yhden biisin ajaksi Floor napsautti oopperavaihteen päälle ja se oli elämyksenä sarjassaan kuin halolla päähän olisi kolautettu. Kerta kaikkiaan upea ääni naisella! Tällä kertaa kuultiin myös Sleeping Sun, joka toissa kesän Ilosaarirokissa jäi kuulematta. Sen Floor lauloi ns. tavalliseen tyyliin.

Keikan lopuksi nähtiin vielä valtaisa ilotulitusshow, josta oli takuulla iloa koko kaupungille. Sikäli kun tosikko-osasto ei pannut pahakseen meteliä ja pauketta.

(Kuva: Tarja Malinen)

Jaahas, sitten odottelemaan varsinaista rokkiviikonloppua. Enää vähän reilu kuukausi.

Ei kommentteja: