tiistai 16. kesäkuuta 2015

Toimimattomuuden ketjureaktio

Ostin tänään uuden puhelimen. En siksi, että olisin halunnut vaan siksi, että edellinen lakkasi toimimasta kastumisen takia. En hypännyt luuri taskussa uimaan, vaan se oli sadetakin taskussa, joka päästikin veden sisälle mutta ei sieltä pois. Miksi minä säilyin sateessa kuivana, mutta taskussa oleva puhelin ei? Maailma on täynnä mysteereitä.

Olen periaatteen ihminen joskus niin että itseänikin ärsyttää (saati muita) ja hyvin muutosvastarintainen kaiken uuden suhteen. Esimerkiksi tietokoneen hankinta olisi aikoinaan jäänyt, jos se olisi ollut minun varassa. Onneksi silloinen puoliso päätti siitä asiasta ja huomasin, että on tässä vehkeessä aika paljon hyviä puolia.

Edellä mainittu vastarinta tappelee nykyään kosketusnäyttöjä ja niiden kymmeniä toimintoja vastaan. Ne ovat hämmentäviä. Ohjelmistot, päivitykset, virustorjunnat. Sovellus sitä sovellus tätä. Minä tarvitsen asiat yksinkertaisina ja konkreettiset napit niiden toimimiseen.

Niinpä en edes katsellut älypuhelimia, vaan ihastuin yhteen sinikuoriseen, 59 euroa maksavaan Nokiaan. Se oli aivan tavallinen peruspuhelin. Sillä voi soittaa ja vastata puheluihin sekä lähettää ja vastaanottaa tekstareita. Toimii kellona ja herätyskellona. Kalenterikin varmaan olisi ollut.

Mutta kun sitä sinistä ei ollut varastossa! Myyjä oli asiansa osaava eikä alkanut väkisinmyydä jotain muuta väriä tai mallia, vaan opasti minut toiseen kauppaan. Menin naapuriin, mutta sielläkään ei ollut sinistä vaihtoehtoa.

Tässä vaiheessa puntaroin kahta vaihtoehtoa: menenkö vielä seuraavaan kauppaan vai ostanko toisen mallin? Jos olisin antanut periaatteen sisäisen äänen määrätä, olisin mennyt etsimään sen sinisen puhelimen ja luultavasti säästynyt monelta harmilta. Mutta päätin valita helpomman tien ja ostin toisen mallin. Se maksoi vain 35 euroa. Vieläkin sisäinen ääni kuiski, että köyhän ei kannata ostaa halvinta, mutta nuijin sen hiljaiseksi. Tyhmä moka.

Myyjä selitti, että ainoa huono puoli tässä mallissa on kamera, joka ei toimi ilman erillistä muistikorttia. Sanoin, etten kuvaa kännykällä muutenkaan joten en siis tarvitse korttia.

Kotona aloin haalia kasaan tarvittavia puhelinnumeroita, koska entisessä ne olivat puhelimen muistissa ja yhtä kelvottomiksi kastuneina kuin muukin laite. (Muistan kyllä lapsuuskodin ja muutaman lähimmän naapurin silloiset puhelinnumerot, mutta ei se tässä tilanteessa lohduta.) Tällä kertaa osasin tallentaa saamani numerot SIM-kortin muistiin.

Seuraavaksi löysin kalenterintapaisen ja aloin tallentaa sinne muistiinpanoja. Muutaman jälkeen puhelin ilmoitti muistin olevan täynnä. Mitä ihmettä? Se onneton muistikortti olisi pitänyt sittenkin ostaa. Eipä vaan myyjä sanonut, että muukin käyttö vaatii ulkoisen muistikortin. Vapaaehtoinen pakko sai taas uuden nimen. Riippuen kortin koosta, aluksi halpa hinta pompsahti heti ties minne.

Parasta tässä oli se, että Kimmo sai joululahjaksi kännykän, johon piti erikseen ostaa muistikortti että sai yleensä numeroita tallennettua. Ihmettelin jo silloin myyjälle, että miten vaikeiksi yksinkertaiset asiat ovat menossa kun ei meikäläinen dinosaurus pysy perässä millään.
Mitä varten en tällä kertaa älynnyt edes ryhtyä ihmettelemään? Jokainen asia, joka poikkeaa entiseltä radalta millin verran, pitää selvittää uutena asiana. Ollapa uusia päitä niin vaihtaisin heti, vaikka sitten ulkoisesti rumempaan mutta sisäisesti paremmin toimivaan.

Jos tunaroin karvalakkielektroniikan kanssa tällä tavalla, miten voisin ikinä kuvitella hankkivani älypuhelinta? En jaksa edes ajatella, koska ei äly riitä. Niissä pitäisi olla ilmoitettuna minimiälykkyysosamäärä ostovaatimuksena, mutta se taas sotisi vastaan "rahat pois tyhmältä kansalta" -ajatusta vastaan.

Äsken tuli mieleen, että eikös tuotteilla ole yleensä vaihto- ja palautusoikeus. Löysin Expertin sivuilta sivuilta ison maininnan "30 päivän vaihto- ja palautus oikeus. Jos et ole valitsemaasi tuotteeseen syystä tai toisesta täysin tyytyväinen, tuo tuote 30 päivän kuluessa takaisin ja hyvitämme siitä täyden hinnan tai vaihdamme tuotteen toiseen."
Ei siis paniikkia. Vai astuiko sittenkin esiin "kaikki kaupankäynti perustuu huijaukseen" -ajatuspilvellä ratsastava ilkeä pikku-ukko, euro-talikko kourassa, kolikot hampaina ja vaatteet paperirahoista?
"Matkapuhelimet, ohjelmistot, pelit ja elokuvat pitää palauttaa sinetöidyssä, avaamattomassa pakkauksessaan."

Elokuvat ymmärrän, se on makuasia jos ei tykkääkään. Mitäs menit ostamaan paskan leffan.
Jos taas levy ei pyöri soittimessa, on täysi oikeus saada uusi tilalle tai rahat takaisin. Mitäs myitte paskan levyn. Luonnollisesti tämän toteamiseksi levy on purettava pois pakkauksesta.

Edelliseen viitaten, miten voin todeta tyytymättömyyteni puhelimeen, jos pidän sen sinetöidyssä pakkauksessa? Enhän siinä tapauksessa edes näe koko laitetta, saati ole päässyt kokeilemaan sitä ja toteamaan huonoksi. Tässä yksilössä ainakin kalenteri ihan surkea. Riittävätkö palautuksen perusteeksi? Luultavasti myyjä alkaa väittää, että olisit kokeillut kalenteria jo liikkeessä. Hö, kenelle semmoinen tulee mieleen kun edellisessä puhelimessa oli hyvä kalenteri.

Kai sinne on huomenna mentävä ihmettelemään, että mitä selityksiä kuuluu.

* * *

Jatkuu...

Ärsytti niin paljon, että menin heti tuoreeltaan takaisin kauppaan. Myyjä tuli kysymään, kuinka voisi palvella.
"Ostin eilen tämän puhelimen, mutta haluaisin palauttaa sen kun siihen on mainoksen mukaan 30 päivän oikeus."
"Niin?"
"Myyjä sanoi, että kameraa ei voi käyttää ilman erillistä muistikorttia. Mie en käytä kameraa muutenkaan, joten en ostanut korttia. Kalenteri on kyllä huono, mutta täytin siihen silti tapahtumia ja muutaman tallennuksen jälkeen muisti oli jo täysi!"
"Valitettavasti me ei oteta puhelimia palautukseen kun ne on hygieniatuotteita."
"Niin mutta eihän pakettia avaamatta voi tietää, että tuote on huono. Miksi te lupaatte jotain mitä ette sitten kuitenkaan pidä? Tuon muistikorttihomman minä tulkitsen harhaanjohtavaksi kaupanteoksi kun se muistion käyttökin olisi vaatinut lisämuistia. "
"Ilmeisesti myyjä ei tiennyt eikä siitä seikasta minullakaan ole tietoa. Minäpä käyn kysymässä liikkeenjohtajalta."

Hygieniatuote, my ass! Pesusienet, hammasharjat ja partahöylät ovat hygieniatuotteita. Kyllä tämä nykyinen pöpökammo menee jo kerta kaikkiaan mahdottomuuksiin. Tuon perusteella jokainen ovenkahva, näppis, kamera, kaukosäädin ja muut käsissä pidettävät hyödykkeet ovat hygieniatuotteita. Joku roti pitäisi olla!

Loppujen lopuksi sain vaihtaa puhelimen siihen malliin, mitä alunperin katselin (tosin sinistä ei ollut valikoimassa) kun maksoin välisumman eli tilanne päättyi hyvin. Jaksoin jopa pinnistää olemukseni kohteliaaksi ja ystävälliseksi, mistä nostan hattua itselleni.
Myyjä tosin ei toivottanut minua tervetulleeksi uudestaan. Kumma juttu.


Ei kommentteja: