Voihan sturm und drang!

Tuuli hiljaa henkäilee ja meinaa minua poloista kuljettaa kuin Katri-Helenaa konsanaan. Voisinpa muuttua Jatsiksi Jatsin paikalle, vetäistä korvat niskaan ja antaa mennä ilman huolen häivää. Nyt tuntuu, että tuo vieno henkäys huuhtoo ajatuksetkin taivaan tuuliin. Jospa minä ne kalastan takaisin tässä kevään mittaan.

Treenailtu on, laiskasti ja vaihtelevalla menestyksellä. Sillä saralla mitään mullistavaa käännettä ei ole jäänyt mieleen, joten palataan asiaan kunhan jotain asiantynkää ilmenee.

Ei tule kevättä, saati kesää. Voinko asettua talviunille? Epäilen, että pörröiset peipposet pihapuusta kääntyvät kohta takaisin mokomasta Länsi-Siperiasta kärvistelemästä.

Kommentit

Unknown sanoi…
Minä reppana joudun vielä pyöräilemääna talvirenkailla ja aina vastatuuli mihin ikinä meenki. Ihan ku tervassa polkis ja hiki tulee joka kerta..
Hanna P sanoi…
Outo on se tuuli kun aina tuulee vastaan. Mistä johtunee?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla