perjantai 4. syyskuuta 2009

Esine siellä, esine täällä... Ai missä?

Sain eilen ulkopuolista konsultaatioapua esine-etsintään - keneltäpä muulta kuin Miimiltä, joka on Unelman kanssa kokenut kaikki kuviteltavissa olevat ruutuongelmat ja vähän enemmänkin. Jatsi on aivan täysin Unelman kaltainen kaikessa mitä se osaa ja varsinkin mitä ei osaa. Tulimme jo vuosia sitten siihen tulokseen, että tämän täytyy olla geeneissä. Tuollainen samankaltaisuus ei voi olla sattumaa eikä varsinkaan huonon koulutuksen tulosta. Huih, pois se meistä!

Menimme Hirvolanvaaralle selkeään männikköön. Nakattiin koko koiralauma eli Jatsi, Pami, Unelma ja Unnu puihin katsomaan tallausta. Voi taivahan takoja sitä meteliä! Ensin ne haukkuivat kaikki yhteen ääneen, ettei omia ajatuksiaan kuullut ja kun etenimme tarpeeksi kauas, alkoi ulvominen. Voin vain kuvitella lähiseudun asukkaiden aatoksia.

Esineet takakulmiin ja yksi keskelle. Jatsi otti oppia muiden työskentelystä ja pääsi viimeisenä hommiin. Se oli odotellessaan virittänyt itsensä semmoiseen paloon, ettei meinannut nahoissaan kestää. Ensimmäiset kierrokset ruudussa meni ihan höyryn päästämisen piikkiin ja keskimmäinen esine löytyi melko helposti. Toisen kanssa tehtiin jo töitä ja useampi lähetys vaadittiin, ennen kuin nousi. Viimeinen oli toivoton. Jatsi jäi tapansa mukaan pyörimään etualalle, eikä siitä siirtynyt mihinkään. Miimi otti Unelman ja lähetettiin ne rinnakkain, jos kilpailusta olisi ollut apua. Kuten odottaa sopi, Unski löysi esineen eikä Jatsi edes älynnyt katsoa mallia. Miimi vei esineen takakulmaan, lähetin Jatsin ja nyt se sai koottua itsensä. Mahtavat bileet Miimin wuballa ja hirveä makkarasatsi päälle.

Okei. Nyt pieni tauko, että ehtii sulatella. Jos saan Aten vakuuttumaan tottiksen tärkeydestä, mennään porukalla piipahtamaan Pärnällä kenttätreenissä.

Ruutuun sain monta hyvää vinkkiä ja päällimmäisenä helppo ja hauska treeni. Kapea ja syvä hyvin tallattu kaistale, esineet takarajalle ja oma pää pidettävä kylmänä. Palataan ruutuasiaan huomenna.

Ei kommentteja: