Omat poissa ja lainalapsi tilalla

Pojat menivät viikonlopuksi isän luokse ja Turre tuli meille hoitoon. Jalkamäärä siis pysyi samana.

Elina perheineen nakkasi Turren lauantaiaamuna meille Helsinkiin matkatessaan. Siitähän se riemu repesi ja Jatsi luuli pääsevänsä näyttämään, kuka on oikea rouva talossa. Minä oikaisin moiset luulot muutamaan kertaan. Muunmuassa ruokasäkin äärellä ja lelukorin luona kuului murmuttamista, jos Jatsi olisi saanut päättää. Lenkillä olivat taas ylimmät ystävät ja kiihkeimmät rakastavaiset.

On se vaan ovela otus vahtaamaan syömistä. Aina kun tein itselleni evästä, Turre seurasi kuin hai laivaa ja katsoi tarkkaan. Yritti esittää nälkään kuolevaa, surkeaa pikkukoiraa. Onneksi on tiedossa, että nälässä ei pidetä ja surkeus ja pienuuskin siitä on aika kaukana.

Mari tuli iltapäivällä käymään ja flunssaisena kun vielä oli, käytiin vain pieni lenkki. Wallu oli kingi ja Turre hyväksyi sen, joten sopusointu säilyi.

Lenkin jälkeen lämmitin saunan ja sovittiin että tulen sitten katsomaan elokuvaa Marin luokse. Koirat saivat jäädä huilimaan.

Vaikka olen keski-ikää lähestyvä ja hillitysti käyttäytyvä henkilö, joskus tulee törmäiltyä ja otettua osumaa. Huomasin, että kädessä olevasta haavasta kasvoi punainen juova pitkin käsivartta. Siirrettiin elokuva myöhemmäksi ja piipahdettiin sairaalassa näytillä ja hakemassa antibioottikuuri. Mitäs muutakaan lauantai-iltana tekisi.

Elokuvan nimeä en enää muista (todella yllättävää), mutta se oli oikein hyvä. Varsinkin sen jälkeen kun Mari oli selvittänyt, mitä siinä yleensä tapahtui. En ole paras mahdollinen elokuvankatsoja, vaikka tykkäänkin monenlaisista leffoista. Taidan lukeutua kategoriaan "katsoo sujuvasti, muttei ymmärrä näkemäänsä".

Iltamyöhällä kotiin palattua seinät pullistelivat aussielaulusta, kun Turre ja Jatsi päästelivät duettona.

Aamulla Jatsi tuli tapansa mukaan viereen köllimään ja Turre hiippaili ujon oloisena myös paikalle tervehtimään pitkän yön jälkeen. Jatsi kapsahti rintani päälle seisomaan ja irvisteli pahalla hampaalla Turrelle. Kertakaikkiaan huonoa käytöstä edelleen! Mokoma ääliö. Myöhemmin Turre jo sanoi vähän takaisin, mikä oli ihan hyvä juttu. Ei sitä nyt sentään kaikkea tarvitse sietää.

Yhdeltätoista oli Tukholmanlammilla jälkitreenit ja Turre pääsi vierailevaksi tähdeksi. Paikalla olivat minun ja Marin lisäksi vain ryhmän miesjäsenet Esko ja Erkki.

Jälkien tallaamisen jälkeen tein Turrelle makkararuudun. Saman harjoituksen, jolla Jatsin kanssa jälkiura aloitettiin. Hyvin meni, herkut nousivat suuhun ja ihan tolpillaan pysyi.

Sen jälkeen laitoin Turren esineruutuun. Esineet olivat takakulmassa, keskellä ja vastakkaisessa etukulmassa. Turre lähti hommiin kuin raketti ja taisi vähän juosta huvikseenkin, mutta kaikki esineet nousivat. Aika hellästi se niitä piteli kiinni, koska tuppasi pudottamaan, mutta se ei onneksi ollut uutta. Eipähän mene rikki, toisin kuin eräällä, joka jyystää kamoja irvessä ikenin.

Tämän jälkeen pääsi kehiin Jatsi, joka olikin katsellessaan kerännyt itseensä oikein mukavasti virtaa. Lähetin sen ensin takaesineelle ja se palautui käteeni noin kymmenessä sekunnissa. Nyt oli Jatsissa semmoista tekemisen makua, johon olen ehtinyt tottua. Etsintä kävi vauhdilla ja iloisesti. Keskimmäinen teetti vähän töitä, mutta hyvä kun oli vähän haastetta. Tulipahan käytyä koko ruutu tehokkaasti läpi.

Erkki tallasi Jatsille noin kilometrin mittaisen jäljen. Jana oli viitisenkymmentä metriä ja meni suht hyvin. Tarkisti pari metriä takajälkeä, mutta kääntyi oikeaan suuntaan.

Mutta jälleen se ensimmäinen keppi. Sujuvasti yli ilman ilmaisun yritystäkään. Ärähdin, että mikä jäi ja pääsin palkkaamaan kepistä. Muut nousivat hyvin.

Kiitos jälleen kaikille sienestäjille hyvistä harhajäljistä. Ne on aina hyvää harjoitusta ja lisää koiran itseluottamusta, kun saa selvitettyä oikean jäljen.

Yhden tienylityksen jälkeen tuli tenkkapoo ja siinä pyörittiin hyvän aikaa ennen kuin ongelma selvisi. Pienen vinkin annoin, mutta hienoa työtä Jatsilta jälleen.

Kotona pelattiin vähän aikaa pallon kanssa. Turre sai sen verran monesti turpiinsa, että näyttää lievästi vaivaantuneelta, kun käskettiin kuvausta varten niin lähelle Jatsia.

Palloa passasi kantaa ylpeänä kun sen sai. Kerran jopa saivat pyydystettyä pallon yhtä aikaa ja Jatsi antoi periksi. Että ei se Turre mikään nössö hiirulainen ole, vaikka ylen ystävällinen ja kohtelias onkin.

Vähän tämän jälkeen kotiväki saapui hakemaan omaansa pois. Turre yllättyi itsekin omaa suurta kokoaan, kun yritti ängetä portin läpi vastaan ja juuttui kiinni. Voi hyvänen aika sentään!

Illalla Atte ihmetteli karvojen määrää.

"Miks Turren karvoja on vessassakin?"

"No kun se kävi miun kanssa vessassa."

"Ai miks?"

"Siks kun se on miun ystävä ja aina perässä joka paikassa."

"Huolehitko sie siitä hyvin?"

Jaa-a. Tuhannen taalan kysymys. Kuka tietää, mitä Turre kotiväelleen kertoo minun selän takana.