keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Mustatorvisieniä!

Aina kannattaa valittaa. Viime syksynä valitin, etten löydä suppiksia ja kun menin metsään, kompastuin niihin. Nyt olen valittanut, ettei torvisieniä ole minun näköpiirissä. Onpas.
Olen tähän mennessä oppinut, että optimismilla pötkii pitkälle. Sehän on pelkkää harhaa. Peruspessimismiä ei voita mikään. Kun ei odota mitään, ei voi pettyä. Niin se on.

Maanantaina muistelin Johannan olevan vapaalla ja kysyin mukaan metsään. Heti oli valmiina ja jopa Jessekin pienen suostuttelun jälkeen. Mentiin Kaunislahteen, jossa Jatsi alkoi räyhätä rakastuneen äänellä hämmästyneelle Jesselle.
Kanttarelleja löytyi ja ojanpientareelta bongasin muutaman torven. Johannan sisäinen ääni käski mennä tarkistamaan yhden paikan uudestaan ja kohta kuului huuto: "Hanna, tuu kattomaan onko nää niitä vai jotain outoja!"
Niitä ihtejäänhän ne. Koiria piti hätistää kauemmas tallomasta sieniä ja poimittiin talteen. Tein niistä niin makoisan piirakan, ettei toista ole vielä tähän mennessä syntynyt.

Eilen vein pojat mökille, että pääsin katselemaan uudestaan niitä muuan torvia. Mentiin Jatsin kanssa erääseen paikkaan, missä ennen muinoin pidettiin hakutreenejä. Sieltä löytyi sieniä muutamasta paikasta ihan mukavasti. Olipa hyvä mieli.

Tämän jälkeen oli treffit Antin luona, jolle vein tuliaisiksi sienipiirakkaa. Sanoin, että saa piirakkaa jos hieroo hartiat kuntoon. No eihän terve mies moisesta tarjouksesta kieltäydy kun sai vielä itsekin hieronnat kaupan päälle.
Oli se sivistävä keikka muutenkin. Antti istutti minut katsomaan Pasilaa, halusin tai en. Voi herranpieksut mikä sarja! Sai nauraa niille sairaille jutuille jo ihan näin selvinpäin, mutta luulen että vähintään 0,4 promillen alennustila saisi sen ohjelman todella loistamaan.

2 kommenttia:

Aija kirjoitti...

Pasila ON rock. Multa löytyy eka ja toka tuotantokausi dvd:nä *wink-wink* ;)

Hanna kirjoitti...

Okei! Palataan asiaan kunhan Mari käy asentamassa mulle DVD:n. Monta hommaa osaan, mutta nuo sähköiset vempeleet pistää sormen suuhun :D