tiistai 15. syyskuuta 2009

Toistoistois...tois...tototototoisto... Toisto!!

Heureka!! Olen valaistunut!

Ette ikinä arvaa. Olen tehnyt kotipihatottista jo kahdesti tällä viikolla! Kyllä, nyt on keskiviikko. Hämmästyin sitä itsekin hetki sitten. Vaikka olisi kuinka viisas koira niin ei se opi jos sille opettaa juttuja viisi minuuttia kahden kuukauden välein. Haa, puoli tuntia kahden päivän välein ja aletaan olla asiassa.

Jotain uutta pitää keksiä, että jaksaa jauhaa vanhoja. Uutena asiana meillä on noutokapulan kierto. Jatsi ei ole kokonsa puolesta mikään molossi ja on helposti kaksikiloisen vietävissä, jos vauhdilla pinkaisee. Olen nyt pitänyt kapulaa ihan lähellä ja ohjannut jalalla koiraa kapulan taakse. Naksu heti kun tarttuu. Toisto... toisto... toisto... jne... jne... jne...
Uskomattoman määrän toistoja noinkin yksinkertainen juttu vaatii ja koira sen vielä kestää. Vieläpä aina yhtä innolla. On se hurja tapaus. Naksutin on kova sana aina välillä ja varsinkin kun täpötäysi ruokakuppi jäi odottamaan tiskipöydälle. Motivaatio oli jossain huikeissa lukemissa.

Yleensä on ollut sormet ja kädet mustelmilla hyvän treenin jälkeen, mutta nyt koski nenään. Kaksi turparustinkia koki yhteentörmäyksen ja minä en ryöminyt koiran tasolla. Fiksumpi voi arvata, mitä tapahtui.

Maahanmenoa eteenmenon yhteydessä harjoiteltiin myös. Laitoin paperit menemään Lieksaan ja siellä ei sitä häverikkiä tule tapahtumaan, ettei otus laskeudu säällisessä ajassa maantasolle. Jos Auli ja Hyrrä nappaa tottiksesta 96 pistettä, niin kyllä muuten jonain päivänä mekin. Seikka on saletti.

3 kommenttia:

Elina kirjoitti...

...nyt on kylläkin TIISTAI..........tiedoks vaan teillekin :)

Hanna kirjoitti...

Hee! Niin muuten olikin! Huomasin sen tänä aamuna, mutta mitäs tuosta :D

Hinni kirjoitti...

Kappas, mäkin olen nyt todennut että on se vaan jännä kun koira oppii paremmin kun sitä opettaa :D Ei sillä että onhan se aussie niin fiksu ja oma-aloitteinen että kyllä se aina jotain kivaa keksii jos ei ole tarpeeksi muka opetettu..