lauantai 12. syyskuuta 2009

Muutama piste jäi puuttumaan piirinmestaruudesta

Rehellisesti sanottuna aika älyttömän monta!

Ilma oli kuin morsian ja samaa mieltä oli ne noin 2500 Siprissä seikkaillutta sienestäjää.
Osallistujia oli sen verran vähän, että kaikki jälkikoirat pääsivät maastoon ja sinne mentiin heti ensimmäiseksi.

Jäljen ja tottiksen arvosteli Kauko Ruokolainen ja esineruudun vahtasi Eeva Äijälä.

Janalla Jatsi veti vähän sivuun ja otti takajäljen. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, mutta sitten käveltiin ja käveltiin kuin duracell-puput konsanaan. Koira pysyi jäljellä kuin nakutettuna, mutta keppejä ei noussut. Seuraava keppi jäi viimeiseksi. En tiedä monesko se oli, mutta sen jälkeen Jatsi sekosi jäljessä. Pyörittiin eestaas ja aika alkoi loppua. Keppien hakija oli tullut paikalle ja kun Jatsi alkoi vetää poispäin, vihelsin pelin poikki. Se siitä.

Pistin Jatsin autoon odottamaan ja tein kahden kepin harjoitusjäljen. Ihan vaan oman ja koiran mielenrauhan saavuttamiseksi ja että pääsin palkkaamaan pienen pehmoilijan. Reppana oli jo ihan hädissään kun mamma ei kiljahdellut riemusta, mutta palautusjäljen jälkeen oli molemmilla taas hyvä mieli. Vaikka tulokseen ei ollut mahdollisuuksia, päätin huvin ja harjoituksen vuoksi jatkaa kun kerran lystistä oli maksettu.

Mentiin odottelemaan esineruutuun pääsyä. Se oli sama ilkeässä rinteessä oleva kuin oli yökisoissakin. Tällä kertaa homma pelitti huomattavasti paremmin. Kaikki esineet nousivat ajassa 4.30 ja tuomari tykkäsi Jatsin työskentelystä täysien pisteitten edestä. Hienoa! Jospa se ruutu tästä taas selkiää.

Ruudusta päästiin suoraan tottikseen. Jatsi rakastaa kenttätyöskentelyä. Jo pelkkä tylsä esittäytyminen ansaitsi Jatsin mielestä näin riehakkaan vastaanoton:



Tuomari tunnusti tykkäävänsä energisistä koirista ja Jatsi lukeutui niihin. Sen iloista meininkiä oli mukava katsoa, mutta se taas aiheutti suorituksissa kautta linjan pientä epätarkkuutta. Hyvä kouluttaja osaisi varmaan tehdä sillekin seikalle jotain. Kontakti säilyi kyllä.



Yleisön hauskuttaminen tapahtui liikkeitten välillä. Varsinkin noutokapuloitten ääreen siirtyminen aiheutti mahdotonta kieppumista ja laulua. Eteenlähetykseen ehdittyä meno yltyi mahdottomaksi. Jatsi ampaisi liikkeelle kuin raketti ja maahan -käsky kaikui kuuroille korville. Toisen käskyn ärjäisin tarpeeksi kovaa, mutta sillä välin se salaman ruumiillistuma oli jo ehtinyt yli kaksi kertaa niin kauas kuin olisi ollut tarvis mennä. Opettelemme siis jälleen maahanmenoa.

Ruokolainen oli arvostelussaan aika tiukanoloinen, mutta saimme sentään 88 pistettä.

Kameran takana hääri Jarno ja selvää edistymistä oli havaittavissa. Niistä 200 otoksesta raakkasin pois vain 196 eli kyllä hänestä pienellä koulutuksella mene ja tiedä vaikka kuvaajan saisi.

Tauoilla juteltiin kanssakilpailijoitten kanssa ja kuulin todella mielenkiintoisia tarinoita. Osa sai kaikki kuusi keppiä talteen, mutta melko monella jäi vähiin. Minun metsässä ollessa ei ollut ihmisiä, mutta joidenkin kohdalla oli ollut suoranaista ruuhkaa.

Oli siellä meidänkin "palstalla" porukkaa ollut, kun se jälki hävisi Jatsin nenästä niin tehokkaasti. Kuka tietää, vaikka sienestäjät olisivat poimineet kepit ja nakelleet ne ties minne? Ihmeelliseltä tuntuu, että neljä keppiä jäi, vaikka vasta loppuvaiheessa tuli sitä sotkua. No, se kuuluu lajin luonteeseen ja turha surra kun ei sille mitään voi.

En jaksanut jäädä katsomaan palkintoseremonioita, mutta Auli ja Hyrrä tekivät mahtavaa työtä. Mahtoi pm-titteli mennä heille jäljen osalta.

Jatketaan harjoituksia ja kokeeseen seuraavan kerran mahdollisesti lokakuussa Lieksassa.

4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Voi ihana Jatsi <3 !!! Tuo esittäytymiskuva kertoo niiiin kaiken...! Turrelta megamärkä pusu ihanaiselle!

Hanna kirjoitti...

Räyh! Turrelle samat terkut takas ♥

Miimi kirjoitti...

Ihan mieletön kuva! Tuo on niiiiiiin meidän tyttöjä, tuo! =)

minttu kirjoitti...

Ihana esittäytyminen!