Se siitä kenraaliharjoituksesta

Metsäosaston suhteen nääs. Alkuviikko meni sählätessä jotain epäolennaista enkä edes muista mitä. Tiistaina otin tottista vähän ikään kuin kokeenomaisesti olevinaan tai ainakin siihen suuntaan. Jatsi osasi kohtuulisen hyvin, mutta minä en. Kapulan heitto tökkii edelleen ja se lentää minne sattuu.

Sitten soi puhelin ja minulle tarjottiin juttukeikkaa. On vissiin heilissä porukkaa lomalla. Sen asian tiimoilla meni pari päivää, joten jäljen ja ruudun osalta täytyy vaan luottaa koiraan.

Lämmintä on piisannut. Muutama päivä sitten kuvasin vähän kotiphassa ja vähän lenkillä.

Palloilua lämmittelyksi


Hieman lahovikaa?


Orvokeilla on niin kauniit silmät, että niitä on ilo katsella.


Kesä on... auringon tuoksu koiran turkissa


Ei Jatsissa ole löysää nahkaa, sen on luonut Salvador Dali.


Mmmm... ketunleipää!


Vielä pari päivää kielon tuoksuun.


Vesi oli muuten jo tosi lämmintä kun kahlailin näitä kuvaamaan. Not.


Luonto on täynnä taideteoksia.


Maaseuru jyrää. Siis kyntää.


Koivu kukkii hyvin ja allrgikko voi pahoin.


Eräänä iltana sain kipinän pistää hölkäksi. Ettepä ikinä arvaa! Hölkkäsin peräti kilometrin yhteen putkeen! Ei mennyt jalat maitohapoille enkä juuri edes hengästynyt. Olisin jaksanut juosta pidempäänkin, mutta tultiin rantaan ja meininki oli vain käyttää Jatsi uimassa. Ei pidä tappaa hyvää harrastusta liialla intoilulla. Mutta yleensä kun ajattelee, että miten se nyt yhtäkkiä oli niin helppoa. En minä vissiin niin rapakunnossa olekaan kuin olen luullut.

Mikäpäs siinä oli raikkaassa ja ravinteikkaassa maalaisilmassa hölkötellä. Raikkautta toivat kukkivat tuomet ja lievä lietelannan lemahdus edusti enempi sitä kasvuvoiman puolta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla