Noin sata faktaa

Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut.

Palaan asiaan jo nyt.

Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogissaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti.

Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla.

1. Nimeni on Hanna.
2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa.
3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka.
4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita.
5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli Ford Cortina, jonka rekkari oli KRS-17.
6. Minulla on siis hyvin pitkä muisti.
7. En edelleenkään muista raamatunhistoriasta tai nykypäivän poliitikoista juuri mitään.
8. Minulla on siis hyvin valikoiva muisti.
9. Lastenhoitajamme Bertta opetti minut kurtistamaan kulmiani. Varmaan siksi yleisilmeeni näyttää vihaiselta, jopa hymyillessäni.
10. Muutimme Niiralan kerrostalosta rivitaloon Julkulaan ollessani 2-vuotias.
11. Muistan vieläkin erään karmean painajaisunen, jonka näin 3-4 –vuotiaana.
12. Minulla oli siis jo silloin vilkas mielikuvitus.
13. Mielestäni maailman paras paikka oli Vuorelan mökki. Vieressä jyrisevä moottoritie ei haitannut pätkääkään minua, mutta isää sitäkin enemmän.
14. Näimme Pekan kanssa Julkulassa kummituslentokoneen ollessamme ulkona leikkimässä. Muita lapsia ei ollut pihalla eikä äiti ei uskonut meitä.
15. Minua luultiin pojaksi, koska leikin aina poikien kanssa, poikien leluilla enkä ikinä suostunut pitämään hametta.
16. Kyllästyin huomauttamaan siitä, koska oli helpompi sulautua joukkoon.
17. Eräisiin sukujuhliin äiti pakotti ylleni hameen ja hirveän röyhelöpaidan. Sukulaiset olivat samassa juonessa ja ihastelivat suureen ääneen, että ”voi miten tuo Hanna on sitten nätti!” Häpesin silmät päästäni, koska ei muittenkaan poikien tarvinnut sillä tavalla pukeutua.
18. Opin lukemaan Aku Ankasta 5-vuotiaana. Äiti näytti aina missä ruudussa oli lukemassa. Seurasin tekstiä, joka ensin oli aivan käsittämätöntä ja silmänräpäystä myöhemmin täysin selkeää.
19. Maailmani särkyi noin v. 1977 tai -78, kun piti muuttaa Joensuuhun.
20. Sopeutuminen vei kymmenisen vuotta.
21. Muistan ensimmäisen koulupäiväni.
22. Ensimmäinen kaveri oli Katja.
23. Olin äärimmäisen ujo ja hiljainen.
24. Minua kiusattiin heti ekaluokalta lähtien.
25. Naapuriin muutti nuoripari, jolla oli kultainen noutaja Allu. Paikasta tuli toinen kotini.
26. Äidin työkaveri miehensä kanssa hankki labradorinnoutaja Jirin. Se rakasti minua enemmän kuin elämää, ruokaa ja omistajiaan yhteensä. En tiedä miksi se palvoi maata jalkojeni alla, mutta niin vain oli.
27. Halusin mopon, mutta en saanut ostaa sitä edes omilla rahoillani, koska olen tyttö.
28. Pekka sen sijaan sai mopon kun täytti 15. Vähänkö reilua.
29. Olin kesäisin Kiteellä äidin serkun tilalla heinätöissä ja tykkäsin hoitaa lehmiä.
30. Vuonna -88 kävimme USA:ssa ja Kanadassa. New York teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
31. Ilmoitin haluavani isona maatalouslomittajaksi.
32. Vanhemmat ja puoli sukua järkyttyi, kun toteutin uhkaukseni.
33. Opiskelin peruskoulun jälkeen kaksi vuotta Ilomantsin maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa.
34. Sairastuin heinäallergiaan käydessäni ensimmäistä kertaa pöyhimässä heiniä.
35. Menin koulun loputtua Liperin kuntaan lomittajan hommiin.
36. Muutin Ylämyllylle omaan kämppään vuonna 1990.
37. Vanhemmat ostivat sen minulle, koska eivät muuten päässeet minusta eroon tarpeeksi nopeasti.
38. Olin siis hankala jo nuorena.
39. Otin tyttökissan ensimmäisestä lomituspaikastani.
40. Sen nimi oli Molli.
41. Se rakasti kaikkia miespuolisia vieraita, joita kävi kylässä. Kiehnäsi, kehräsi ja tunkeutui vaatteiden sisälle.
42. Aikanaan kuvioihin tuli Markku ja 5-vuotias Heikki.
43. Molli vihasi Markkua heti ensisilmäyksellä. Hyökkäili, puri ja raapi kunnes yhtäkkiä tuuli kääntyi ja hyväksyi kaveriksi.
44. Kävin pienenä muutaman kerran Kiviniemen tallilla ratsastamassa, mutta pelkäsin hevosen selässä ja vielä enemmän sekopäätä ratsastuksenopettajaa. Parikymppisenä aloitin ratsastuksen uudelleen.
45. Halusin koiran ja Keltaisesta Pörssistä löytyi 1,5-vuotias Cindy.
46. Haimme sen Vilppulasta ja maksoimme siitä 900 markkaa.
47. Se oli peruskoulutettu, mutta arka ja ilman itseluottamusta.
48. En tiennyt koirankoulutuksesta mitään, mutta aikanaan eksyimme Liperin Kennelkerhon koulutuskentälle ja aloin oppia.
49. Cindy oli äärimmäisen hankalasti motivoitava, herkkä, pehmeä ja äkkiä kyllästyvä.
50. En päässyt sen kanssa virallisiin tokokehiin, koska se lopetti hommat, jos joutui hetkenkin odottamaan.
51. Opiskelin sen sijaan koulutusohjaajaksi ja liikkeenohjaajaksi.
52. Vuonna -95 muutimme Viinijärvelle omaan taloon.
53. Kissat olivat jossain välissä lisääntyneet kahdella. Pojat Rape ja Lurkki olivat bestikset.
54. Vuonna 2000 lehmähommat alkoivat rasittaa ranteitani. Olin väliin sairaslomalla ja kävin tutkimuksissa, mutta vaiva ei selvinnyt.
55. Tarjouduin vapaaehtoisesti siirtymän reumapolilta psykiatrian osastolle, mutta minua ei päästetty.
56. Kävimme Markun kanssa Phuketissa. Näin ihania koralleja snorklausreissulla, mutta kauhistuin katsoessani ekaa kertaa veden alle. Valaisua tähän löytyy kohdassa 93.
57. Tutustuin Miimiin ja Filokseen koulutuskentällä.
58. Myöhemmin myös Unelmaan, johon ihastuin oikopäätä.
59. Olisin ottanut Unelman pennun, mutta esikoispoika Kimmo oli tulossa ja pelkäsin, ettei pennulle olisi aikaa.
60. Cindy masentui vauvan tultua taloon. Se hilseili isoja laattoja ja turkki meni huonoksi.
61. Masennus parani, kun Kimmo alkoi syödä kiinteää ruokaa ja annoin jämät muuten niin äärimmäisen nirsolle Cindylle.
62. Toisen kerran Cindyn maailma järkkyi, kun Jatsi tuli taloon.
63. Pentu tuli meille ”älä ikinä hanki koiraa näin” –tyylillä. Jatsi oli Miimin suosikkipentu, mutta Hannu halusi sinisen Pamin jäävän heille. Miimi tarjosi tekstarilla Jatsia minulle.
64. Jatsi sai nimensä Unelman svengaavasta olemuksesta. Ajattelin, ettei sen tytär voi olla siinä suhteessa yhtään huonompi. Olin oikeassa.
65. Odotin Attea, mutta eipä silloin tullut mieleenkään, ettei koiralle olisi aikaa.
66. Jatsista kehittyi kiltti koira, koska olin kotona eikä sen tarvinnut yksinäisyyttään tehdä tuhoja.
67. Treenasin sen kanssa tokoa vanhasta tottumuksesta.
68. Huomasin heti alkuun, ettei Jatsi sietänyt minkäänlaisia pakotteita. Pieni nyppäys hihnasta ja koira oli kuin pieksetty.
69. Poltin sen loppuun ainakin kerran, jopa kenties kahdesti.
70. Jännitin kokeissa ja Jatsi-herkkis reagoi siihen.
71. Palautin innon tokoiluun ja rämmittiin TK2:seen asti.
72. Samaan aikaan tutustuttiin pk-puoleen haun merkeissä.
73. Jossain vaiheessa lähdettiin myös viestille ja koira meni ihan pihalle. Lopetin haun ja viesti alkoi kulkea.
74. Saimme ekassa kokeessa VK1:n ykköstuloksella.
75. Avointa luokkaa kokeiltiin kahdesti. Ekassa kokeessa Jatsi ei lähtenyt toiselle taipaleelle ja toisessa kaikki koirat kieltäytyivät juoksemasta, koska radalla oli palloillut karhu.
76. Molli ei enää osannut käydä laatikolla eikä luoja paratkoon suostunut menemään ulos tarpeilleen, joten ei ollut kuin yksi ratkaisu.
77. Lähdin opiskelemaan metallialaa Aikuisopistolle.
78. Tänä aikana aloitimme jälkitreenit aussieleirillä.
79. Viestikoirana Jatsi osasi jäljestää, mutta ei tajunnut keppien päälle ja toivotti minut hevonkatinkuuseen perästä roikkumasta. Laiskallakin treenillä tuloksia tuli, ainakin jonkinlaisia.
80. Aten ensimmäinen vuosi oli vaikea. Ei sillä muksulla ollut ikinä hyvä, olipa miten päin tahansa. Muistakin kissoista piti luopua, koska oli allergiaepäilyä. Rape ja Lurkki pääsivät Pekan kaverin luokse tallikissoiksi.
81. Cindy vanheni, kärsi sydänviasta ja lopulta nukutettiin lempipaikalleen sohvalle.
82. Vuonna 2009 sain koneistajan ammattitutkinnon valmiiksi ja metallialan äkkilaskun takia passituksen kortistoon. Olin ensimmäistä kertaa oikeasti työtön.
83. Samana vuonna pistimme Markun kanssa haarukat jakoon. Olin kuulemma alusta lähtien ollut niin hankala, ettei minun kanssa voinut elää.
84. Mitä miehen päässä liikkuu kun katselee veemäistä ämmää 16 vuotta ja vasta sitten kertoo sen hänelle itselleen? En tajua, mutta olo helpottui laakista.
85. Syön mielialalääkkeitä vaikean PMS-vaivan takia.
86. Vuosia sitten olin oikeasti hullu.
87. Sen lisäksi olin myös tyhmä, koska en hankkinut sopivia nappeja jo silloin.
88. Olen sekaantunut ukkomiehiin. Häpeän, enkä tee sitä enää koskaan. Toivottavasti.
89. Olen wannabe-toimittaja. En aito ja oikea, mutta en ihan äkkinäinenkään.
90. Haluaisin kirjoittaa kirjan.
91. Osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla huomattavasti paremmin kuin puhumalla. Väärät sanat tulevat ulos väärällä tavalla ja minut käsitetään väärin, vaikka en tarkoita pahaa.
92. Oma osuutensa edelliseen on omituisella maailmankatsomuksellani ja käsittämättömällä huumorintajullani.
93. Pelkään äkkisyviä kirkkaassa järvessä. Esimerkiksi Kuoringalla en voi mennä syvänteen lähellekään, kun pelkään että joku imaisee minut sinne pohjattomaan mustuuteen. Samoin uimahallissa täysin tyyneen altaaseen meneminen kammottaa, koska pohja vääristyy. Uin selkää tai pärskytän hulluna että veden pinta rikkoutuu. Sitten voi uida rauhassa. Hassuinta on, että näistä huolimatta tykkään uimisesta
94. Olen onnistunut koirankoulutuksessa ja lastenkasvatuksessa yllättävän hyvin. Jatsin JK3 ja pojat omissa persoonissaan puhukoot puolestaan.
95. Jatsi on saanut pennusta lähtien turpiinsa monilta koirilta, joten se ei tykkää iholle tunkevista lajitovereista.
96. Naapurin sekarotuinen Vesku on rakastunut Jatsiin ja tunne on molemminpuolinen.
97. Olen Luonnevikainen Narttu. Jatsi on Real Aussian Bitch. Ymmärrämme toisiamme todella hyvin.
98. Vilkas Jatsi on opettanut minun kuuman luonteeni viilentämistä.
99. Juhannuksena alkaa taas uusi aika. Hippa tulee taloon.
100. Nimi Hippa tulee eräästä samannimisestä lehmästä. Se oli lehmämaailman aussie. Ystävällinen, mutta hiukan pidättyväinen. Antoi hoitaa nätisti, mutta päätä ei saanut rapsuttaa. Huumorintajunsa se näytti myös. Kerran lypsäessäni Hippaa se nappasi lätsän päästäni ja kun olevinaan toruin sitä, se katsoi hämmästyneen näköisenä tyyliin ”täh, en ole tehnyt mitään” vaikka todistusaineisto roikkui suupielestä.
101. Koska harvoin teen asioita normaalien ihmisten tavoin, siirryn toiselle sadalle. Ihan piruuttani.
102. Olen esiintynyt Sirkus Finlandiassa. Halukkaat saivat kokeilla, pysyykö laukkaavan hevosen selässä seisaallaan. Ei pysynyt, täyttä huijausta koko juttu.
103. Olen saanut kahdesti paniikkikohtauksen.
104. Näen mielipuolisia unia. Moni asia olisi paljon selkeämpi, jos osaisin tulkita niitä oikein.
105. Rakastan monia asioita ja tykkään vielä useammista, mutta vihaan vain yhtä asiaa ja se on harakan räkätys. Joskus harakanpoikaset pitivät kokousta pihalla klo 4 aamulla. Aloin poksautella niitä ilmakolla. Ei sillä ruosteisella sohlolla mihinkään osunut, mutta sen verran lähellä rapisivat oksat puissa, että älykkäät linnut vaihtoivat maisemaa.
106. Antaa vahingon kiertää. Lähetän top 100 -haasteen Hannelle ja Miimille.

Jokainen, joka pääsee tähän asti, laittaa kommenttia tulemaan. Vertaan sitten laskurin lukemista, kuinka moni on jänistänyt.

Kommentit

Miimi sanoi…
A-Pu-VA! Arvasin, että ennen pitkää se napsahtaa... Huh, täytyy sulatella tätä hetki, ja palata asiaan vaikka iltapuhteella.
Eve ja Asta sanoi…
Tunnustan. Luin loppuun asti. Tsemppiä tulevaan kesään pikkukakaran kanssa! :)
Hanna P sanoi…
Elä ota Miimi ressiä :D
Aikaa on ja kalenteris on lissää!
Sanni sanoi…
Tokihan luin loppuun asti :)
Hanna T sanoi…
Loppuun tuli luettua :)
Sirkku sanoi…
Tunnustan lukeneeni ihan jokaisen kohdan. Eikä edes tehnyt tiukkaa, päinvastoin.
Satu sanoi…
Äitinsä tytär tuo edellinen.
Unknown sanoi…
Todellakin luin!
Hyvin on aikaa ku mies vielä nukkuu sängyssä ja ite miettii että mitä sitä tälle päivälle keksis :D Jälkimettä houkuttas... ;)
Hanne sanoi…
Luettu ja haaste vastaan otettu :) Katsotaan kuinka pian saan vastattua.
Unknown sanoi…
Hah, Hannan juttuja ois lukenut vaikka sen 500 kohtaa, se teksti vaan soljuu ja soljuu ;D
Hanna P sanoi…
ja Satun kehut soljuu sujuvasti, kiitos! Kylläpä tuli taas hyvä mieli :)
Inkeri sanoi…
Luettu! Onnea pikku pennelistä! ;-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla