Hippasen verran höpinää

Sirkku heitti haasteen kehiin jo ajat sitten, mutta sainko aikaiseksi? En. Tarpeeksi aikaa kun annetaan niin kyllä täälläkin tapahtuu.  Vaikutti aluksi hankalalta, mutta oli lopulta tosi mielenkiintoinen haastattelu, koska pisti ajattelemaan. 1. Koiramaailman suurin miinuspuoli? - Ylijalostus ja ei-koiramaisten ominaisuuksien ihannointi. Koiran pitää pystyä olemaan ja toimimaan koiran tavalla, vasta sitten tulee ulkomuoto. Kunnioitan metsästyskoirien kasvattajia, koska he ymmärtävät käyttö- ja luonneominaisuuksien päälle. Tietääkseni metsästyskoirat pääsääntöisesti pystyvät edelleen niihin töihin, mihin ne on alunperin jalostettu.  2. Jos olisit koira, millainen olisit? - Tarkoittaako tämä sitä millainen haluaisin olla vai sitä millainen olen tämmöisenään? Mikäli kyse on jälkimmisestä, olisin luultavasti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä terrieri. 3. Mikä on suurin tavoitteesi koiraharrastuksessa / yleensä elämässä koiriesi kanssa? - Jos harrastuksesta pu...

Eivätkä nuo Gösta Sundqvistin riimittelyt meinaa pelkästään Hirvolanvaaran vaihtelevia jälkimaastoja. Hipan koulutuksessa ei tasaista tunneta, vaan vuoroin on tullut potkua mahaan ja vuoroin ylävitosta hurraahuutojen säestyksellä. Jos erehdyt iloitsemaan jostain onnistumisesta niin eikö seuraavana hetkenä ryykälletä turpeessa turvallaan otsalohko Karjalan mäntyä kolistellen. Mutta eipä ole tylsää! Tottiksessa ollaan edetty hyvin, kiitos Maikin johtaman ryhmän tuen.  Kaikki muu on mennyt niin sujuvasti eteen päin, että pitihän se viimeksi kokeilla että missä tulee stoppi. Se tuli pyssyn suusta. Hippa on keksinyt, että 6-millinen on kauhistus ja työskentelyn voi lopettaa jos hänen herkkiä rumpukalvojaan sillä kiusataan. Pärnällä ovat ampumahiihtäjät paukutelleet taulujaan, mutta se ääni ei aiheuta ylimääräistä stressiä. Seuraava operaatio on kokeilla, saako koiran tottumaan starttipistoolin paukkuihin vai teenkö siitä palveluskoiran sijaan sohvatyynyn. Aika näyttää. Mutta mets...

Viime viikon peltojälki meni miten meni, joten eilen illalla sain raahattua itseni metsään ja tallasin molemmille helpot jäljet. Metsä oli riihikuiva ja jälki vanheni 2,5 tuntia. Hippa on jollain tavalla yksisuuntainen vasemmalle. Paimenessa se kiersi helposti vastapäivään, mutta myötäpäivään ei millään ja sama näkyy jäljellä. Aina kun jälki lähtee janalta oikealle, Hippa ottaa takajäljen ja niin se teki nytkin. Eka kulma oli vasemmalle ja sen se meni lähes nuolemalla. Toinen oli oikealle. Hippa meni senkin hyvin ja eteni pari metriä, mutta ei uskonut olevansa jäljellä ja lähti tekemään kunnon kaarroksen vastapäivään ja tehtyään täyden ympyrän palasi jäljelle ja homma jatkui. Mitähän tuollekin ilmiölle pitäisi tehdä? Viimeinen kulma oli myös oikealle, mutta se meni suhteellisen hyvin. Jos verrataan edellisiin treeneihin, Hippa ei mennyt liinan mitalla siksakkia kuin vastatuuleen luoviva purjevene, vaan meno muistutti enemmänkin valtamerilaivaa. Ihan toisennäköistä jäljestystä k...

Naapuri kasvattaa tien toisella puolella ruokohelpiä, joka kasvaa luonnonvaraisena vesistöjen rannoilla, mutta sitä myös viljellään energiakäyttöön. Se korjataan keväällä kuloheinänä. Nyt sato on paalitettu ja uusi kasvusto vielä sen verran matalaa, että päätin tehdä koirille jäljet. Eipä ollut mikään läpihuutojuttu. Jatsin jäljelle osui iso pläntti ja vielä paksulti sitä pehkunpätkää. Kahden kepin jälkeen tytteli alkoi pyöriä laajaa kierrosta kertoen samalla minulla, että jälkeä ei ole. Ei kertakaikkiaan.  Rutikuivaan heinään ei jälki tarttunut ja silloin kepitkin jäivät sinne. Mentiin eteenpäin suunnilleen siitä missä jäljen oletin menevän, mutta ei auttanut mikään. Viimeinen keppi oli onneksi tuoreella heinällä, joten loppu meni hyvin. Ei se mitään, Jatsi oli niin onnellinen kun sai pitkästä aikaa tehdä hommia. Mitä väliä on välikepeillä kun ensimmäiset ja viimeinen kuitenkin löytyi ja tiesi tehneensä työn. Tuskin se niitä laskee, sehän on minun hommia se. Ajattelin, että ...

Laitetaanpa heti perään toinen näyttelypäivitys kun entinen on tuoreessa muistissa ja vaikka ei olisikaan, kätevästi pienellä rullauksella luettavissa. Tänään Outokummun ryhmiksessä Irina Poletaeva arvosteli Hipan tähän tyyliin: "Sufficient type. Could have stronger bones. Topskull sloping rearwards. Untypical expression. Quite narrow muzzle. Scissor bite. good neck, level back. Needs better croupe. Enough forechest. Front paws turned out. Unbalanced movement from both ends. Soft pasterns. Lovely temperament. Excellent coat, correct markings." Miimi käänsi arvostelua, mutta minähän unohdin heti kotiuduttua puolet sanoista kun ei tullut kirjoitettua ylös, joten käytin sanakirjaa apuna: "Riittävä tyyppi. Voisi olla vahvemmat luut. Päälaki laskee taaksepäin. Epätyypillinen ilme. Melko kapea kuono. Saksipurenta. Hyvä niska, tasainen selkä. Tarvitsee paremat lautaset. Tarpeeksi eturintaa. Ulospäin kääntyneet etutassut. Epätasapainoiset liikkeet molemmista päistä. Pehm...

Minkä lie mielenhäiriön aikaansaamana ilmoitin Hipan yhdeltä istumalta kahteen näyttelyyn. Ensimmäinen niistä oli tänään Rautalammilla Elena Ruskovaaran kehässä. Hippa sai avoimen luokan nartuissa EH:n ja oikein hyvän arvostelun, perinpohjaisen kuten Ruskovaaran tyyliin kuuluu: "Miellyttävästi käyttäytyvä hyvin narttumainen kokonaisuus. Keskivahva luusto. Tilava täyteläinen runko. Tarpeeksi voimaa takaosassa. Riittävän voimakkaat kulmaukset. Vahva kallo. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Ilmeikkäät korvat. Liikkuu kinnerahtaasti takaa. Tarpeeksi ulottuva etuliike. Rauhallinen käytös." Voiko tuommoisen arvostelun saatuaan olla muuta kuin hyrisevän tyytyväinen? Koirahan on lähes täydellinen. Kinnerahtaus on tosiasia, joka ei varmasti muutu miksikään. Sen sijaan kaikki muu mitä Hipasta mainittiin, on ajan kanssa kehittynyt. Pala sieltä, toinen täältä, ja paketti alkaa olla kasassa. Käyn näyttelyissä niin harvakseltaan, että kehitystä on voinut seurata arvostelulapuista. Sitäkin...

Niin, taipuuhan se vahvakin ratakisko kun tarpeeksi lämmittää ja riittävän isolla lekalla takoo. Samalla lailla kävi minun jääräpäisten mielipiteiden ja näin löysin itseni jälleen Facebookista. Tammikuun alussa sinne liityin ja onhan se ihan kiva. Toisinaan jopa hyödyllinen. Mutta huomattavasti merkittävämpi käynti oli ovesta, jossa lukee "päivätyö". Se on jo nähty, että ei ne minun hämärät bisnekset elätä, joten jotain tartti tehrä. Syksyllä rengasliikkeessä käydessäni vastaus käveli turkkilaisen ystäväni Alin muodossa vastaan. Hänellä on tulkkivälitys, jota ei ehdi hoitamaan. Kiirettä piti kun edellinen sihteeri lähti kävelemään, joten siltä seisomalta pyysi minua töihin. Ei tarvinnut kovin kauan miettiä. Yritys on uusi ja palkkaneuvottelut veivät aikaa, mutta kuukausi sitten aloitin hommat. Tosin Kelan korvauksilla työkokeilun nimissä pari kuukautta, jonka jälkeen minusta tulee palkattu duunari. Minulla on varmaan joku sisäsyntyinen ominaisuus hypätä mustaan aukkoon...

Kolmea en enää laske; vuosia, kiloja ja senttejä. Kun henkisen iän kypsymistä odotellessa ennemmin mustaksi muuttuu ja paino sekä vyötärönympärys vaihtuvat olosuhteiden mukaan, niin mitä väliä. Synttäreitä sen sijaan on aina kiva viettää, koska se on yleensä takuuvarma päivä saada mukavaa seuraa kotiinkannettuna. Päivä alkoi melko varhain, koska heräsin kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut enää talsimaan silmäluomillani. No, heinänajjoon kun ei kerta nukuta. Koirat huomasivat minun olevan hereillä, joten ne tulivat kainaloon ja vötkyiltiin sängyssä porukalla puoli kahdeksaan asti. Vaatteet päälle ja lehteä hakemaan. Viikonloppulaatikko on noin kolmensadan metrin päässä, joten sinä saa samalla pienen aamulenkin. Hyvänen aika! Ellin lehti oli vielä laatikossa. Elli on 82-vuotias rempseän huumorinatajun omaava mummeli ja tosi virkeä sekä henkisesti että ruumiillisesti eli pärjää hyvin omassa mökissään. Naapuruston kirjoittamattoman lain mukaan Ellin lehden vie omistajalleen se, ...

Eilen oli aussiehallistuksen kokous Jyväskylässä ja kauden päättymisen kunniaksi se pidettiin Ravintola Sohwissa. Ruoka oli erinomaista ja seura samaa luokkaa. Saatiin jopa asiaakin puhuttua.  Koirat menivät poikien mukana Uimaharjuun, joten minä otin reissun pitemmän kaavan mukaan ja itseäni säästäen eli jäin yöksi kaverini Hennan luokse. Yleensä en nuku vieraassa paikassa ensimmäiseen kolmeen yöhön kuin pikku silmällisiä, mutta nyt sain lähteä aamupäivällä kotimatkalle yllättävän virkeänä. Ehkä sitä vanhemmiten jotain oppii. Varkauden ja Viinijärven välillä tein sen taas. Peltipoliisin silmä räpsähti iloisen oranssisena. Olin näkevinäni että salama välähti vain kerran ja ajoin turhan lähellä edellä ajavaa, joten nähtäväksi jää, kumpi meistä kaivaa pikavoiton postilaatikostaan lähitulevaisuudessa.  Tai huomautuksen.  Vauhtia oli noin 85 km/h ja tuskin kukaan järkevä kyttä viitsii sakkolappua kirjoittaa moisesta. Onko koko järjestelmässä järkeä, siihen en ota kantaa...

Susanna heitti haasteen, joka pisti miettimään tosissaan. Ideana on siis aakkosittain laittaa pääpointteja jostain elämäänsä liittyvistä asioista. Jos omituisimpiin kirjaimiin ei keksi mitään, ne voi huoletta skipata. Itse ainakin yritin. Minun ongelma oli pikemminkin nuo ihan tuikitavalliset kirjaimet, joihin en millään meinannut keksiä järkevää sanaa. A tte, kuopukseni. Omituinen lapsi, herkkä, nopeaälyinen, kaikesta kiinnostunut ja täynnä viisautta jostain toisesta maailmasta. Oikea äidin kulta ja ajatusten jakaja. B ee. Mehiläinen. C oca-cola, jumalten juoma jota joskus tekee niin mieli mutta ei sovellu hipiälle. Aiheuttaa kofeiiniherkälle kropalle pahoinvointia ja seinille hyppimistä. D ix, ihana ja kiltti mutta villi rotikkatyttö naapurista. E lokuvat. Tykkään katsoa niitä leffassa ja kotona. Hyllyssä on monenlaisia ja etenkin monentasoisia tallenteita takavuosilta. Vanha kunnon VHS:kin menee kun ei ole liian nirppis. F iilispohjalta usein mennään eikä järjellä ole s...

Aussien omistaminen vaatii omanlaisensa huumorintajun. Aussien hoitotätinä toimiminen sen lisäksi pianoteräksestä valmistetun pinnan ja kykyä venyttää se äärimmilleen. Miimi toi kirjavan trion meille eilen aamulla yöhoitoon. Kuningatar Unelma sai viime kerralla mamman takaisin itkemällä ja sitä se kokeili nytkin. Ei ollut hyvä sisällä, ei ulkona ja se vollotti puoleenpäivään asti jolloin Henna ja Sara tulivat meille. Lähdettiin lenkille ja kaikki oli hyvin. Paitsi että Hippa oli kovin suosittu sekä Viian että Saran mielestä, mutta kolmas pyörä rattaissa on tunnetusti liikaa. Sovussa säilyttiin kuitenkin ja leikki jatkui pihassa. Aussiejengi taisteli pallon hallussapitäjäm roolista. Hangen alla oli Saran mielestä jotain mielenkiintoista, mutta riehuvaa laumaa oli pidettävä vähän silmällä. Sara oli porukan kuopus ja tykkäsi Unelmasta, joka puolestaan on kaikkien kaveri. Illan koirat saivat olla keskenään kun kävin erään kaverini kanssa elokuvissa katsomassa Juoppohullun päiv...