Ah arjen ihanuutta

Ihan vaan tiedoksi, että hain kanisteriin bensaa. Huonompi puoli on sen verran korkea ilmankosteus, että ruohikko ei taida enää tänä kesänä kuivua leikattavaan kuntoon.
Jotain sentään tein. Luulin olevani 171-senttisenä kohtalaisen pitkä, mutta pihalla kasvavat nokkoset nauroivat minulle päin naamaa. En heitä mitannut, mutta veivät voiton kevyesti. Koska tilukset ovat pienen, mutta kuitenkin tien varressa, päätin säästää naapurit kasvavalta myötähäpeältä ja kitkeä megaluokan viholaiset pois.

Aamu meni mukavasti kun käytiin koko jengillä vatukossa. Pojat ja Jatsi söivät, minä keräsin ämpäriin. Iltapäivä ei mennyt ihan niin mukavasti. Nuorisolla tuli riitaa juuri ennen ruokailua. Kimmo puri Attea ja sanoin, että pöytään on asiaa vasta kun on pyytänyt anteeksi. No, ei tuntunut olevan nälkä, vaikka toista väitti. Eikä mennyt mikään järkipuhe jakeluun, mutta huutoa on piisannut siitäkin edestä. Että voi olla itsepäinen kakara!

Kommentit

Unknown sanoi…
Keneenhän lie on pojat tulleet ;)
Hanna P sanoi…
Jaa-a, liekö ympäristön vaikutusta? Ei kai sentään :)
Aija sanoi…
Aijai, että sun elävä teksti sai taas mut nauramaan. Melkein kävi sääliksi nokkosia. Lupaathan kirjoitella ahkerasti blogia meidän muuton jälkeenkin, niin ei koti-ikävä pukkaa ihan heti?
Hanna P sanoi…
No jos miun älyttömät tekstit auttaa koti-ikävään niin ihan takuulla!
Vai pitäskö sanoa, että sillä ehdolla että ohikulkiessa pitää ehdottomasti poiketa meillä? :D
Aija sanoi…
Sovitaan niin ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla