Ei niin hyvää, ettei...

Tarina kertoo miehestä, joka otti pitkiä askeleita säästääkseen viidenkympin kenkiä ja sitten ratkesi satasen housut.
Meillä on naapurin emännän kanssa yhteishuoltajuus. Paavo tuli eilen meille koulun jälkeen muutamaksi tunniksi ja sitten painuttiin koko konkkaronkka heille. Pääsin siis Jatsin kanssa kahdestaan lenkille.

Muutama kanttarelli löytyi ja ne oli vielä sitä viime aikojen plussapuolia. Ei näköjään pitäisi iloita mistään, kun sitä rankemmin tipautetaan maan kamaralle.

Jossain vaiheessa Jatsi tuli onnellisen näköisenä esittelemään uutta hiusväriään:


Ja pitihän sitä levittää vähän kaulaankin:

Sävy oli entisten kokemusten ja hajun perusteella Supinpaska, vaikutusaika puoli minuuttia ja kevyt ravistus. Miten on mahdollista, että tässä tilanteessa tuntee olevansa aina tuulen alapuolella koiraan nähden? Vaikka tie kiemurtelisi miten tahansa. Voi luoja sitä löyhkää!

Siinä kävelin ajatuksissani, synkät pilvet mielen taivaalla seilaten, kun yhtäkkiä... KRUU-KRIII-KRUUUNGG!! Kurkitrio viereisellä pellolla parkaisi suoraan korvaan! Ihania höyhenkasoja, mutta ääni oli näin pahasti yllätettynä melko puistattava.

Positiivinen ajatus viimeiseksi: Koira on nyt pehmoinen ja tuoksuu shampoolle eikä omille mieltymyksilleen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla