sunnuntai 16. elokuuta 2009

Viikonlopun yötyöt ja yöhuvit

Ensin työ, sitten huvitukset. Niin kai. Täytyy sanoa, että kyllä jo kahdeksannen drinksun aikoihin elämä käy äkkinäisellä täydestä työstä.

Viikonlopun viihde alkoi Facebookiin, tuohon tiedon valtavirtaan laitetulla päivityksellä. Sen lukaisi Johanna ja ajatteli heti, että menokenkä vipattaa ja seura kelpaisi. Minä taas toisaalla luulin saaneeni hyvän ajatuksen ja pistin Johannalle viestin, että mentäiskö muutamalle. On se hyvä kun ajatukset käy yksiin ja telepatia toimii. Minulla oli lapseton ja Johannalla koiraton viikonloppu eli menoksi vaan. Päätettiin säästää taksimaksuja ja lainattiin vanhempieni kämppää keskikaupungilla. Porukat oli siis mökillä, eihän me muuten sinne olisi ängetty, herra paratkoon!

Jatsi oli ihmeissään, kun ei ole ennen "kaupunkimummolassa" käynyt. Johanna saapui illan mittaan kun oli saanut hätistettyä kahvitteluvieraansa tiehensä. Parvekkeella istuskellessa alkoi sataa ja siinä sai rauhassa nappailla sidukkaa ja laittautua.

Johanna on sitä ikäluokkaa, että säntää yleensä suorinta tietä yökerhoon, mutta tällä kertaa suunnitelmassa oli tehdä ihan vanha kunnon baarikierros. Yksi hömpsy per kuppila ja eikun seuraavaan. Tästä periaatteesta jouduttiin tinkimään jo ekassa paikassa eli Feverissä. Johanna sai eteensä mansikkaorgasmin ja minä Jarkon erikoisen, semmoisen vihreän jutun. Olen juonut sen ennenkin alkoholittomana ja tämä versio oli ihan yhtä erinomainen ja Johanna oli samaa mieltä. Saatuaan orgasminsa loppuun, otettiin molemmat vielä vihreät.

Siinä tuumittiin syvällisiä ja tultiin pienen laskutoimituksen jälkeen siihen tulokseen, että voisin olla Johannan äiti. Että kilistys äidille ja tyttärelle! Sukupolvien välinen kuilu oli onneksi hyvin kapoinen tässä tapauksessa.

Käytiin invavessassa kun toisessa oli jonoa. Seinässä oli nappi, jossa luki "avunpyyntö". Mitä ihmettä? Jos sitä painaa, tuleeko henkilökunta pyyhkimään vai mitä? Autuaita ovat hullut ja humalaiset, sillä he nauravat typerille asioille.

Vaihdettiin paikkaa Gloriaan. Sielläkin sai seurueen juniori kaivella papereita esiin. Poke punnitsi asiaa tarkkaan ja sanoi:
"Eihän tämä ikä kyllä ihan riitä, mutta näytät siltä että osaat käyttäytyä."
"Se on miun tytär ja pidän kyllä kurissa ja herran nuhteessa", tokaisin minä.
Sisälle päästiin.
Tilattiin siiderit ja lonkerot, mutta sen vihreän jutun jälkeen ne maistui aika olemattomilta.
Poistuessa sanoin pokelle, että osasi se käyttäytyä. Tämä pyöräytti silmiään lähes tuskaisen näköisenä.

Matka jatkui kohti Kimmeliä, mutta välillä poikettiin vielä Cornerissa. Siellä istuttiin vähän aikaa ja edettiin joen yli. Nightiin oli S-etukortilla kympin pääsymaksu, mitä ihmeteltiin kovasti. Eihän siinä auttanut kuin maksaa kiltisti.

Vähän myöhemmin selvisi, että alakerrassa oli joku ihme räppäri esiintymässä ja sen takia oli niin kallis lippu. Sissus mitä mölötystä! Olen jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen, että kaikki räppärit pitäisi ampua maata kiertävälle radalle ja tämä laulajan irvikuva vahvisti sitä mielipidettä entisestään.

Mentiin fiilisbaarin puolelle ja siellä pysyttiin, oikean musiikin parissa. Paikka oli aika autio, mutta oli siitä hyötyäkin. Pari ulkomaalaista poikaa kävi välillä juomia tilaamassa ja heillä näkyi olevan rytmi veressä. Oli siellä veressä varmasti muutakin, mutta he sätkivät ja nytkivät koko ajan siihen malliin, etteivät voineet sille mitään kun musiikki vei mennessään. Tosi taidokasta menoa ja kiva katsella.

Kävi meitäkin pari miekkosta jututtamassa, Toinen oli Jaakko ja kaverinsa mukaan kaupungin tavoitelluin poikamies. Me esittäydyttiin:
"Johanna."
"Pelkkä Hanna."
Hihihii!! Hahhaa, olipa lystiä, mutta vain meillä. Ei ne tajunneet eikä me tajuttu, mikä siitä Jaakosta nyt niin tavoitellun teki. Karattiin kohteliaasti vessaan ja sillä välin ne oli tehneet fiksuimman mahdollisen tempun eli kadonneet paikalta.

Johannalla oli kamera mukana, joten se pistettiin välillä laulamaan.
Koreanvärisiä juomia, yhtä kirpeitä kuin miltä näyttävät.

Ja juojat näyttää yhtä raikkailta, hehhee!

Aaveita ja kummituksia puoliautiossa yökerhossa. Böö!


Dj. alkoi soittaa niin vastustamatonta kamaa, että piti lähteä parketille riekkumaan. Pari tyyppiä lyöttäytyi seuraan ja toinen heistä lakosi tanssiessaan Johannan eteen polvilleen. Tämä ällisteli, että pitipä tuokin ihme nähdä.
Illan liikunnallinen osuus tuli hoidettua hyvin tehokkaasti. Tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että pari viimeistä oli ollut liikaa, joten kolmen aikoihin lähdettiin läpyttelemään yöorrelle.

Käytin Jatsin ulkona ja sitten istuttiin vähän aikaa tasaamassa fiiliksiä. Minä en osaa nukkua humalatilan aikana sitäkään vähää kuin selvinpäin ja pieniä katkonaisia tirsoja otettaessa kello eteni yhdeksään. Tyhjän saa tekemättäkin, joten nousin ylös. Johannakin nousi kuulostelemaan oloaan, jossa ei ollut kehumista.

Minä en yleensä kärsi dagen efteristä, eikä tälläkään kertaa ollut mitään oireita. Laitoin leipää pöytään ja houkuttelin "tytärtä" syömään.
"Ota nyt edes cokista, kyllä se siitä! Hiilihapot selvittää mahaa."
Pitkän aikaa harkittuaan Johanna teki niin ja siitä se elämä lähti käyntiin. Aikaa siinä vierähti, mutta onneksi ei ollut mihinkään kiire. Puoleen päivään mennessä Johannakin eteni pikkuhiljaa kiinteämpään ravintoon ja oli heti kuin uusi ihminen.

Käytettiin Jatsi kävelyllä ja lähdettiin etenemään raviradalle Elo-Karelia -näyttelyä päin. Laululavalla oli tivoli ja sanoin Johannalle, että nyt kun pahin olo on jo hävinnyt niin eikö mennä tivoliin! Se oli oikea kuningasajatus, mutta ei saanut kannatusta jostain syystä.

Minä olin ilmoittautunut yövartioon, joten pääsin talkoolaisena ilmaiseksi näyttelyyn. Aussiekehä seurattiin ja ihasteltiin tuomarin arvostelua kun hän niin hienosti selitti, mistä ominaisuuksista tykkäsi ja millä perusteella laittoi koirat järjestykseen.

Palattiin kämpille ja Johanna alkoi toimeutua kotia kohti. Kylläpä oli oikein mukavaa.

Tällä välin Marilla oli ollut melkomoinen porukka aussiejengiä ja he olivat menossa Sipriin lenkille. Lyöttäydyin mukaan. Paikalla oli paikallisten eli Jatsin, Saimin, puudeli-Sinan ja Wallun lisäksi Satu, Moona, Kerttu ja Johnny, Heidi, Misty ja Rokki, Elli ja Penni, loppuja en enää muistakaan. Johnny oli hihnassa, mutta muuten porukka tuli hyvin toimeen keskenään.
Käytiin vain ihan lyhyt keikka ja hyvä niin, koska väsytti aika lailla. Oli kiva nähdä, mutta yötyöt odottivat ja jätin muut seurustelemaan keskenään.

Kotona ruokin Jatsin, söin itse, kävin suihkussa menin nukkumaan. Yritin huijata elimistöni luulemaan, että on tavallinen ilta, vaikka kello oli vasta seitsemän. Pyörin parisen tuntia ja juuri kun pääsin ajattelemasta että eihän tästä tule mitään, kello rillasi ja näytti olevan 23.45. Hyvä kun sain edes vähän unta palloon. Nousin ottamaan pientä yöpalaa ja Jatsi oli sitä mieltä, että on aamu ja halusi ruokaa. Ei sille tullut mieleen, että muutama tunti takaperin söi enkä antanut mitään. Sitä se vähän murpatti, mutta tyytyi kohtaloonsa ja oli valmis lähtemään "töihin".

Sonja oli edellisestä vuorosta vielä Essi-rotikan kanssa paikalla. Auli, belgit Basso ja Hyrrä olivat myös ja Aune, jota en ennestään tuntenut.
Juteltiin jonkin aikaa, kunnes joku auto tuli raviradan lämmittelyalueelle. Sonja meni Essin kanssa edellä ja nuorisoporukka nousi autosta ulos. Essi sanoi vain yhden painavan sanan, mitä mieltä oli lähestyvästä jengistä. Sillä hetkellä jengi menetti telttakylää kohtaan tuntemansa mielenkiinnon ja perääntyi hyvässä järjestyksessä pois paikalta.

Jäimme vahtimaan koko porukalla, jos lisää nuorisoa tulisi paikalle ja tulihan sitä. Koirat juoksivat vapaana ja vierailijat päättivät mennä tivolialueelle tsiigailemaan. Kun he palasivat autoon, heittivät lenkin meidän läheltä ja Auli viittasi heitä poistumaan. Hyvin tottelivat. Naurettiin, että hyvähän sieltä auton sisältä oli käydä lähempää katsomassa, olisivat tulleen jalan. Ilman koiria olisi saattanut olla hankalampaa hätistellä tunkeilijat pois.

Sonja ja Essi lähtivät nukkumaan ja loppu yö meni rauhan vallitessa. Hyrrällä riitti virtaa ja alkoi härnätä Jatsia. Eipä aikaakaan, kun koirat juoksivat peräkanaa ja Jatsi kivahteli Hyrrälle tiukalla äänellä. Hyrrä oli onnesta soikeana. Bassollekin Jatsi ärjyi kun se tuli liian lähelle liehittelemään, mutta sitten kun se erehtyi sanomaan turhan päiten, Basso sanoi takaisin. Joutavat narttuilut loppuivat siihen ja Basso oli kiistaton johtaja. Hyrrä jäi taas kerran alimmaiseksi, mutta ei ottanut stressiä niin kauan kun Jatsi jaksoi ajaa takaa. Lopulta Jatsikin jo houkutteli Hyrrää leikkiin ja tultiin siihen tulokseen, että taisi suklaapylly olla pikkuisen rakastunut Hyrrään.

Muutama asuntoauto oli jäänyt leiriytymään, vaikka se oli periaatteessa kiellettyä. Naurettiin Aulin kanssa, että ei heillä ole varaa valittaa koirien metelöinnistä kun ihan hyvän hyvyyttään saivat jäädä nukkumaan näyttelyalueelle.

Meidän vahtivuoro oli seitsemään asti, mutta Auli päästi minut menemään jo kuuden jälkeen kun ei siellä enää ollut juuri hommia. Oli kyllä aika mukavaa kun en ole ennen ollut yövartiossa. Varmasti menen toisenkin kerran, jos on tilaisuus.

Jatsi meni välillä autoon lepäämään, mutta kotiin päästyä se syönnin jälkeen rojahti sohvalle eikä siitä ole hievahtanut mihinkään. Minä nukuin peräti yhteentoista asti ja Jatsi kävi silloin ulkona, jonka jälkeen jatkoi sohvan mittaamista selällään. Nytkin tulee vettä kuin saavista, joten enpä taida ottaa paniikkia lenkityksestä. Katsellaan huomenna uudemman kerran. Kyllä siinä tuli liikuntaa yön aikana vähäksi aikaa varastoon.

4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

voi herranpieksut noita juttuja!!!!! ;)

Hanna kirjoitti...

Onks niissä jotain vikaa häh?!
:D :D

Miimi kirjoitti...

Yleensä on ällöä lukea baarijuttuja, mutta sun höpinöitäs lukee kyllä ihan innolla! =)

Hanna kirjoitti...

Kiitos Miimi, oot ihana ♥
Minuakin yleensä ällöttää baarijutut, mutta just siitä syystä yritän ite kirjottaa ne sillä vähemmän ällöttävällä tavalla ;)