tiistai 11. elokuuta 2009

Kentällä ja kameran takana

Nakkasin pojat naapurin riesaksi ja otin molemmat lempiharrastusvälineeni mukaan. Kaik yhes koos, koira ja kamera.

Jatsi pääsi pitkästä aikaa muistelemaan tottisjuttuja. Tämä oli taas semmoinen kunhan-nyt-ylläpidän-vanhoja-taitoja -treeni. Kierroksia oli sopivasti ja kuulo sekä ymmärrys pelasi. Kaikki, jopa seuraamiset meni oikein napakasti.

Eteenmenossa Jatsi näki kun jätin pallon kentänreunaan ja se aiheutti taas saman oireen kuin ennenkin. Vaikka lähetin mistä ja vaikka käskin missä tai olin käskemättä, se meni maahan noin kolmen metrin päähän pallosta. Enkä panikonut, koska tiedän, että silloin kun se ei tiedä pallon olevan siellä, se menee maahan kertakäskystä.
Otin muutaman kerran lopuksi ihan lyhyellä matkalla ja kannustin menemään suoraan pallolle. Jatsi oli aluksi vähän ihmeissään, kun sen EI tarvinnut tehdä jotakin eli urakkatyönä koko liikettä. Hyvin toimi. Vähästä menee pikkukoiralla pää sekaisin ja hyvä niin.

Viisaat sanoo, että treeni on mennyt hyvin, kun kädet on mustelmilla kyynärpäitä myöten. Minä vedin tällä kertaa täysillä, koska peräti veri lensi. Narupallopelin aikana huomasin oikeassa etusormessa pienen nipistyksen ja seuraava havainto oli, kun verta tihkui sormenpäästä. Joku hammas oli vähän kynttä repäissyt. Pistin Jatsin paikkamakuuseen ja menin autolle paikkaamaan itseäni.
Kyllä kannattaa pitää ensiapulaukkua muuallakin kuin metsässä mukana kun tämä koiraharrastus on niin vammauttava ajanviete.
Kotona suihkun jälkeen vaihdoin keltaisen laastarin, jossa oli Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen. Kipu hävisi heti paljon tehokkaammin.

Tottistelun jälkeen pistin kameran savuamaan. Otin Hyrrästä muutamia kuvia Aulille itselleen ja meidän jälkiryhmäläisistä myöhempää käyttöä varten. On se vaan kiva kuvata kun saa joitain tosi onnistuneita otoksia.

Ei kommentteja: