lauantai 8. elokuuta 2009

Harhaanjohtamisharjoitus

En minä, vaan ne muut. Kiitos liikkeellä olleille marjastajille ja sienestäjille. Teidän avullanne koiran todellinen taistelutahto mitattiin torstai-iltana.

Etsimme viikottaiseen jälkitreeniin vaihteeksi uuden paikan Selkien päättymättömistä korpikunnaista.
Auli oli jälleen porukassa mukana ja käytin hyväkseni hänen kokemustaan. Sai tallata samanlaisen jäljen kuin viikko sitten. Puolisen kilsaa, paljon kulmia ja kepit oli merkattu kahta lukunottamatta kun krepit loppuivat kesken.

Jana oli noin 50 m pitkä ja sen sössin tehokkaasti ihan itse. Ohjasin koiraa ihan vikasuuntaan, kun näin keppikrepin, jota luulin janamerkiksi. Auli lähti mukaan ja patisti minua oikeaan suuntaan.
Erinäisten sähläysten jälkeen jälki löytyi ja koira eteni oikeaan suuntaan.
En tiedä mitä tapahtui, mutta Jatsi käveli kahden ensimmäisen kepin yli ilman aikomustakaan ilmaista niitä. Ihan kuin ei olisi saanut pienintäkään hajua kepeistä! Jarrutin liinasta ja käskin sen etsimään kepit, että pääsin palkkaamaan.
Loput löytyivät ja nousivat hyvin.

Harhajälkiä oli paljon, todella paljon. Siinä punnittiin ohjaajankin kärsivällisyys ja koiranlukutaito kun koira pyöri ja etsi oikeaa jälkeä. Täytyy sen verran kehua itseäkin, että olen oppinut luottamaan itseeni siinä suhteessa. Aulikin oli fiksusti hiljaa kun tarkkailin Jatsia yhdessä kulmassa, jota se tarkisteli pitkän aikaa ja päätyi lopulta jatkamaan matkaa. En hötkyillyt yhtään!
Toinen koetinkivi oli vitosen ja kutosen välillä. Näin jo viimeisen krepin lepattavan, kun Jatsi yhtäkkiä kääntyi vasemmalle. Jäin odottamaan kun Jatsi teki ratkaisujaan. Se vilkaisi silmäkulmastaan minua ikään kuin sanoen "Älä hätäile, väärä jälki oli mutta kyllä tämä tästä..."
Siitä se vaan aikansa pyörittyään mokoma taikanenä nappasi oikean jäljen ja pääsi viimeiselle kepille. Mahtavat bileet narupallon kanssa!

Mikä työtapaturma lie ollut ne kaksi ekaa keppiä, mutta eipä tuon työskentelyn jälkeen harmittanut yhtään. Jatsi vei homman kotiin juuri niin kuin pitikin. Haistelemalla ja taistelemalla itsensä oikeille jäljille.

Jälkien vanhetessa tehtiin kapea, mutta syvä esineruutu.
Jatsi työskenteli tällä kertaa kohtalaisen tehokkaasti. Takarajan esineitä pitää kyllä vielä treenata, koska eteneminen ei ollut ihan sen parasta osaamistaan. Tätä on onneksi helppo tehdä itsekseen kotioloissa, kunhan vain saisi aikaiseksi. Oma moka, jos ei saa.

Ei kommentteja: