sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sateista sunnuntaita

Pojat menivät Kimmon luokkakaverin synttäreille muutamaksi tunniksi, joten oli hyvää aikaa tehdä pitkästä aikaa ihan pitkä lenkki.
Vettä satoi koko ajan, mutta mitäpä tuosta. Tosin vedenpitävä tuulipuku oli turhan lämmin ja kastui päältä sateesta ja sisältä hiestä, joten ihan sama olisi ollut pukeutua mukavaan ja kevyeen verkkaripukuun. Tai pistää sortsit jalkaan. Oikeastaan kaikista järkevintä olisi ollut lähteä uimapuvussa liikenteeseen. Kuntokin olisi noussut kohisten kun 14 asteen lämpötilassa olisi joutunut pistämään vilkkaasti tossua toisen eteen tarkenemisen takia. Voi ihme, mihin minä vielä joudun tämän viisauteni kanssa?

Hämmästyttävää kyllä, tällä lenkillä ei sattunut mitään erikoista. Törmäsin sievään tattiin, joka suorastaan huusi päästä viipaleiksi ja pannulle. Ei pidä aiheuttaa luontokappaleelle pettymystä, joten korjasin taskuun.

Lämmin suihku tuntui oikein miellyttävältä viileän esipesun jälkeen ja sitten lähdin hakemaan nuorisoa. Ilo oli ylimmillään ja vilskettä riitti, koska Kalle oli kutsunut koko luokan juhliinsa. Sain teetä ja Katjan tekemää kalakakkua. Kalanmuotoista täytekakkua, ihan vaan selvennyksenä. Uskomatonta, miten joku jaksaa vääntää jotain moisia luomuksia. Taiteilijahan se on tämä kakuntekijä ja se näkyi päältä. Hatunnosto hänelle.

Sanoin pojille, että nyt lähdetään eikä auttanut itku markkinoilla.
"Jaha, Särkijärven humppatukat on lähössä!" totesi talon isäntä Perttu.

Nepä ne. Kuva muistoksi kun meinaavat hankkiutua hevileteistä eroon. Kuvaus on yhtä vastenmielistä edelleen, kuten ilmeistä näkee.


Ei kommentteja: