Myötä- ja vastamäkeä
Vastamäessä tuli hiki. Huh, miten mäkiseen maastoon piti käydä jälki tallaamassa. Reidet maitohapoilla ja sitä rataa, mutta kannatti.
Tein harjoituksen vuoksi merkkaamattoman jäljen. Jana oli 50 m ja meni tosi hyvin, sopivaa vauhtia ja suoraan. Takajälki jälleen, mutta mitä tuosta.
Kaikki kepit nousivat erinomaisesti, myös se murheenkryyni eli ensimmäinen.
Kaiken hyvän lisäksi älysin vetää jäljen kanttarelliesiintymän läpi, joten ne käytiin napsimassa mukaan vielä viimeiseksi.
Myötämäessäkin pukkasi hikeä, mutta tuskansemmoista. Kuulostelin outoa jytinää, ihan kuin etuiskarista olisi henki paennut ja mäen alla pysähdyin tarkistamaan tilanteen. No ei, mutta renkaasta oli kyllä alapuolelta paineet aika vähissä. Mars vaihtamaan. Kun sain vararenkaan purettua esiin, kajahti hysteerinen hihitys Hirvolanvaaran maisemilla. Vararengas oli nääs aivan totaalisen a) iskemätön, b) täynnä ilmaa. Yleensä se tässä tilanteessa on typötyhjä.
Tunkin kanssa taistellessa yksi epäritarillinen naapurin isäntä porhalsi ohi urheilullisen luihakalla Pösöllään. Pisti epäilemään, että kohdalla olisi talla painunut vielä puolisen tuumaa konehuoneeseen päin.
Toinen vastaava, mutta ritarillisempi tapaus otti ja pysähtyi ihmettelemään. Hän tosin ajoi traktorilla ja se oli ilmeisesti helpompi seisauttaa. Ei siinä muusta voinut olla kyse. On vaan kovin puhelias tyyppi ja siinä avittaessa sai selvittää ummet ja lammet.
Illan saldona oli siis kuusi keppiä, pari litraa kanttiksia ja mustat kädet. Ei yhtään huonommin. Ensi viikolla kumikorjaamolle.
Tein harjoituksen vuoksi merkkaamattoman jäljen. Jana oli 50 m ja meni tosi hyvin, sopivaa vauhtia ja suoraan. Takajälki jälleen, mutta mitä tuosta.
Kaikki kepit nousivat erinomaisesti, myös se murheenkryyni eli ensimmäinen.
Kaiken hyvän lisäksi älysin vetää jäljen kanttarelliesiintymän läpi, joten ne käytiin napsimassa mukaan vielä viimeiseksi.
Myötämäessäkin pukkasi hikeä, mutta tuskansemmoista. Kuulostelin outoa jytinää, ihan kuin etuiskarista olisi henki paennut ja mäen alla pysähdyin tarkistamaan tilanteen. No ei, mutta renkaasta oli kyllä alapuolelta paineet aika vähissä. Mars vaihtamaan. Kun sain vararenkaan purettua esiin, kajahti hysteerinen hihitys Hirvolanvaaran maisemilla. Vararengas oli nääs aivan totaalisen a) iskemätön, b) täynnä ilmaa. Yleensä se tässä tilanteessa on typötyhjä.
Tunkin kanssa taistellessa yksi epäritarillinen naapurin isäntä porhalsi ohi urheilullisen luihakalla Pösöllään. Pisti epäilemään, että kohdalla olisi talla painunut vielä puolisen tuumaa konehuoneeseen päin.
Toinen vastaava, mutta ritarillisempi tapaus otti ja pysähtyi ihmettelemään. Hän tosin ajoi traktorilla ja se oli ilmeisesti helpompi seisauttaa. Ei siinä muusta voinut olla kyse. On vaan kovin puhelias tyyppi ja siinä avittaessa sai selvittää ummet ja lammet.
Illan saldona oli siis kuusi keppiä, pari litraa kanttiksia ja mustat kädet. Ei yhtään huonommin. Ensi viikolla kumikorjaamolle.
Kommentit