maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viimesyksyinen historia toistui koerintamalla

Lauantai-iltana oli taas aika kokeilla. Laiskan treenauksen ja viime aikojen kiireen takia suhtauduin tämän vuoden yökisaan lähinnä hälläväliä -periaatteella. Ei koiralta voi vaatia, jos sille ei ole annettu sitä mitä se kaipaa.

Osallistujia oli 19, joten neljä koirakkoa täytyi karsia pois. Tottikset arvostelivat Heikki Ryynänen ja Sirkka Hämäläinen. Arpa valitsi meidät Ryynäsen kentälle.

Ensin oli paikkamakuu, jossa jälleen tarvittiin tuplakäsky maahanmenoon. Kun menin hakemaan koiran, se oli sillä välin muuttunut urokseksi. Muistaakseni jätin sen narttupaalulle, mutta sinisen kohdalta se palatessa löytyi. Ei sentään tullut minun luokse niin kuin treeneissä on viime aikoina tehnyt.

Seuraaminen oli katastrofi. Jatsi reagoi paukkuihin ja haahuili muutenkin ekan suoran. Palatessa se hieman skarppasi, mutta kesken kaiken, ihan suoralla pätkällä pyörähti kolme piruettia. Samoin vasemmalle käännöksessä tuli ylimääräisiä koreografioita. Henkilöryhmä meni hyvin.

Istuminen ei kiinnostanut. Ensimmäinen käsky kaikui kuuroille korville ja toisella käskyllä jäi seisomaan.

Siitä se pikkuhiljaa alkoi virkistyä omaksi itsekseen.
Maahanmeno ja luoksetulot olisivat saaneet olla vauhdikkaampia, mutta ei pahasti hidastanut lähestymisessä.

Noudot taisivat muistini mukaan mennä erinomaisiksi. Aurinko paistoi suoraan silmään, mutta sain silti heitettyä kapulat suunnilleen sinne kuin pitikin.

Eteenmeno oli vauhdikas, mutta maahanmeno pikkuisen hidas. Totteli kuitenkin ekalla käskyllä ja siitä saan tosiaan olla iloinen.

Saimme kaikkiaan 72 pistettä. Ilman paikkamakuun nollaa olisi ollut syytä olla tyytyväinen, mutta nyt lähinnä huvitti. Alkoi tuntua siltä, että maastoon ei ollut menemistä.

Kuulin yleisöltä, että alun pienestä paineistumisesta huolimatta Jatsin häntä pysyi viuhtovassa liikkeessä, jotan toivoa on. Teki mitä teki, mutta iloisuutta en siltä aio tappaa, koska sitten on kaikki menetetty.
Täytyy vaan hioa noita huonoja kohtia jollain konstilla. Onneksi leiri on edessä päin ja sieltä saa aina hyviä vinkkejä kaikkiin pulmiin.

Jorman ja Axin suoritusta en nähnyt, mutta 78 pistettä he saivat.

Miimi oli Pamin kanssa viimeisenä kolmen pyörityksessä. Pami esitti erittäin.. hmm... mielenkiintoisen tottiksen.
"Kannattaisko meidän ruveta kouluttamaan näitä koiria?" nauroin Miimille kun koirakot odottelivat tuomaria arvostelemaan.
"Kysy vaan jos tarviit neuvoja, eiköhän tässä jotain keksitä!" heitti Jorma.

Kun tuomari kajautti kuuluville loppupisteet 73, leukani loksahti ja aloin aavistella pahoja.

Pisteet ilmestyivät seinälle melkein saman tien ja porukka ryntäsi tutkimaan tilannetta. Arvaatte jo varmaan tuloksen? Kyllä, tipahdettiin karsintarajan alle Miimin ansiosta yhdellä ainoalla pisteellä! Ei voinut kuin nauraa! Sama tilanne kuin viime syksynä Lieksassa, mutta nyt ei tarvinnut ajaa niin kauas jäädäkseen maastobileistä rannalle.

Ei harmittanut, koska osasin pelätä tätä jo etukäteen. Katsahdus peiliin ja treenaamaan.

Kuvia tulee aikanaan.

2 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

Joo... Olen vilpittömästi sitä mieltä, että teidän olis kuulunu päästä maastoon meidän sijasta. mutta tietysti olen myös hurjan tyytyväinen meidän koularista; teillähän se oli jo, ja vielä ykköstuloksella! =)

Hanna kirjoitti...

Höpö höpö, mehän ois päästy sinne, jos Jatsi ei ois ottanu sitä paikkamakuun nollaa! Iloitaan teidän koularista ja treenataan koiria sillai, ettei mee niin tarkalle :D