lauantai 3. heinäkuuta 2010

Suurta maailmaa mulkoilemassa ja muuta kivaa

Lähdettiin eilen Hipan kanssa vähän päivittämään sivistystasoa oikein Viinijärven vilkkaalle kylälle. Uudet räsyvaljaat saivat sisäänajon ja toimivat paremmin kuin hyvin!

Jätin auton kaupan parkkiin ja lähdettiin kävelemään päiväkodin suuntaan. Voi ihmetys sentään. Ihan piti muutaman metrin välein istahtaa hämmästelemään maailman suuruutta ja autojen määrää (tyrskis, toim.huom.)

Pesiskentällä oli naperopesis päättynyt ja siellä oli tuttuja. Hippa oli elementissään kun pääsi pikkulapsia pusuttelemaan. Paluu autolle sujui huomattavasti nopeammin.

Kotiin palattua naapurin kesäasukas Maire tuli tien toiselta puolelta Hippaa moikkaamaan. Heillä on väki vähentynyt kun miehensä Oikki kuoli vähän aikaa sitten ja vanhempi koira Fani jäi Turkuun hoitopaikkaan. Espanjalaisesta löytökoirakodista pelastettu sekarotuinen Piri on aivan masentunut, ei syö eikä leiki.

Piri pelkää isoja koiria ja lapsia, kuten Jatsia, Attea ja Kimmoa, joten menin Hipan kanssa heidän pihalleen istuskelemaan. Piriä kiinnosti kovasti Hippa, mutta ei uskaltanut tarkemmin tutustua. Hippa jaksoi houkutella niin pitkään, että lopulta pikkukoira lämpeni ja leikki alkoi. Piri veti Mairen auton ympäri semmoiset hepulit, ettei Hippa-ressulla ollut mitään jakoja pysyä vauhdissa mukana. Tytöillä kävi leikit yksiin tosi hyvin. Nyt täytyy vaan käydä joka päivä kylässä, että Piri tottuu Hipan kasvamiseen ja tajuaa, että se on se sama kiva kaveri isompanakin.

Illalla kävivät vielä Minna, Paavo ja Nelma meillä ja sovittiin, että tullaan vastavierailulle seuraavana aamuna. Naisväki ihastui Hippaan ikihyviksi ja Paavolla oli ollut kamala ikävä poikia.

Tänä aamuna lähdettiin kävelemään naapuriin ja Hippa sai taas uuden kaverin. Timo-leijonahan se siellä ällisteli uutta vierasta. Jatsin läsnäolon se ohitti olankohautuksella tyyliin "okei, sinut tunnen, mutta kuka kumma TUO on?"

Sitten kierreltiin ja kaarreltiin porukalla toisiaan. Timo kävi välillä tellingeillä katselemassa turvallisen matkan päästä, mutta ei mahtanut mitään uteliaalle luonteelleen. Pieni ja samanvärinen kuin hän itsekin, mutta haukkuu kuin koira. Outoa.





Timo ei ole pakenevaa tyyppiä ja sen saivat molemmat koirat todeta. Se saattoi yhtäkkiä hyökätä koiran nenän eteen jostain puskasta ja sännätä samantien piiloon, ennen kuin uhri ehti edes tajuta mitä tapahtui.



Jatsin isonsiskonvaistot heräsivät myös. Ihme juttu, mutta se tykkäsi olostaan niin paljon, että houkutteli Hippaa leikkimään! Vihdoin sekin päästiin näkemään.



Vähän tämän jälkeen Timo hyökkäsi Hippaa kohti ja joutui Jatsin käskystä perääntymään puuhun. Niin sitä pitää, pikkusiskoa on suojeltava.
Aikanaan Timon mielenkiinto hiipui ja Hippa väsähti aitan alle nukkumaan. Enimmän osaa kotimatkastakin se nuokkui sylissä.
Nelma ei saanut tarpeekseen Hipan silityksestä, joten kyläilyt jatkuvat. Ja Timolla on asennetta, ihan mahtava katti! Kaiken päälle vielä niin kaunis ja komea.



Eikä lysti tähän loppunut. Illalla on Jatsin kanssa meno yökisaan ja vein pojat mökille hoitoon. Siinä ehti hyvin vähän katsastaa sitä maisemaa ja varsinkin järvi oli Hippusen mielestä aika jännä.

Uskaltaisko?


Ääk! Miks kukaan ei sanonu että tää on näin märkää?!


Jatsi nautti elämästään. Sai uinnin päälle tyypillisen hepulin, mutta kamera oli liian hidas siihen meininkiin.



1 kommentti:

Miimi kirjoitti...

Nonnih! Lämpenipä hänen armonsa Jatsi viimeinkin! =)