lauantai 17. heinäkuuta 2010

Cool!

Ihanan viileää. Tänä aamuna 20 astetta ja pohjoistuuli. Jatsi nautti täysin siemauksin päästessään pitkälle lenkille ihan kaksistaan mamman kanssa. Niin nautin kyllä minäkin.

Palataanpa eiliseen. Pojilla alkoi loma kun Markku haki heidät töistä päästyään. Minua alkoi yksinäisyys ahdistaa ja soittelin yhdelle jos toisellekin, josko joku haluaisi lähteä terassille. Pöh, kaikki olivat rokissa. Lippuja varsinaiseen rokkiin en hankkinut enkä aikonut mennä Sulo-klubillekaan, mutta sieltäpä vain itseni löysin.

Johannan bongasin aikanaan ja Simokin oli maisemissa, mutta Sonjaa en löytänyt millään.
Ylex-teltassa esiintyi Chisu enkä millään muotoa häntä fanita, mutta se olikin sivuseikka. Kahdella kympillä sain ostettua ihmisiä ympärilleni oikein vilisemällä, että ei ainakaan tarvinnut yksinäisyyttä valittaa. On siellä vaan aina tunnelmaa. Loppuilta meni Tepon ja parin hänen kaverinsa kanssa.

Olin reissussa useamman tunnin ja kotiuduttuani Hippa kömpi yläkerrasta alas. Oven jätin auki eteiseen, että vähän paremmin ilma kiertäisi talossa, mutta raput tukin olevinaan jonkinmoisella barrikaadilla. Eihän se Hippistä pidätellyt.
Sanomalehdet olivat kuivat, lattia oli kuiva ja aloin ihmetellä että mihinkäs se ipana on pissinyt ja kapusin yläkertaan. Aivan kuivaa sielläkin. Uskomatonta! Muutin itse nimittäin yläkertaan nukkumaan, koska siellä on viileämpää ilmastointilaitteen ansiosta. Kaipa Hippa oli koko ajan nukkunut minun pedilläni.

Aamulla yritin heräillä ja tuijottelin joutessani katonrajan paneleitten oksakuvioita. Yksi oksankohta näytti ihan miehen naamalta. Ajattelin, että onpas jännä miten luonto muovaa kaikenlaisia kuvioita. Jonkin aikaa katseltuani se muuttui ihan tavalliseksi oksankohdaksi enkä nähnyt siinä enää mitään erikoista. Tosi pelottavaa.
Tarkemmin ajatellen, eilen juteltiin poikien kanssa ilokaasun vaikutuksista. Lieköhän ne jutut alkaneet vaikuttaa näin niin kuin jälkikäteen. Minähän olen tunnetusti yliherkkä.

Aamullakaan ei ollut siivottavaa kuin pikkuisen. Pikkukakara alkaa hiffata asioita.

Iltapäivällä vietiin Jennan kanssa pennut kaupunkikävelylle. Hyvänen aika sitä ihastelun määrää, eikä erään puhujan mukaan koirissakaan ollut mitään vikaa.
"Oii, pentuja!"
"Voi miten söpöjä!"
"Kato mitä vauvakoiria!"
"Saako silittää?"
"Minkä ikäisiä/rotuisia/kokoisiksi ne kasvaa?"
"Ei oo totta!"
"Ihania!"

Siinä oli suunnilleen ne yleisimmät kommentit. Käveltiin kävelykatua parin korttelin verran ees taas ja matka edistyi erittäin hitaasti. Osittain siitä syystä, että pennut painivat koko ajan toistensa kimpussa ja toisekseen ihastelevan yleisön takia.

En tosiaan muista, koska viimeksi olisin jutellut niin monen tuntemattoman ja osin tuttujenkin kanssa yhdellä parin tunnin kaupunkireissulla. Saimme sekä paikalliset että rokkikansan viimeisen päälle iloiselle tuulelle. Toisin sanoen päivän hyvä työ tuli tehtyä.

Eräs rastalettinen eteläsuomalainen nuori mies ihastui pentuihin ja jutteli ummet ja lammet pitkän aikaa. Pennut vaan painivat keskenään. Pikkuhiljaa siihen ympärille kerääntyi enemmänkin porukkaa ja vieressä Glorian terassilla oli vielä istumakatsomo lisänä.
"Joo on se hyvä tässä olla niin äijää ja sitten osuu tuommosia karvapalloja kohdalle ja niille sitten lässyttää kaikki mahdolliset. On ne niin söpöjä voi että sentään!" rasta selitti.
No, tosiäijä osaa näyttää herkän puolensa, sitä mieltä minä olen.

Simo suunnitteli eilen illalla, että tulee jonain päivänä Hippaa katsomaan, mutta säästyi Viinijärven reissulta kun osui samaan porukkaan.

Jopa Hipalta ja Tomalta loppui paristot jossain vaiheessa, joten pääsivät sylikyydissä pois kyliltä.

Koko päivä oli livahtanut aika vähillä syömisillä, joten ennen kotimatkaa kävin Alin pizzeriasta evästä mukaan. Siellä oli hiljaista ja ehdittiin jutella niitä näitä pitkä tovi. Ali noitui pikkuveljeään, joka juhli viime yön, tuli töihin kaksi tuntia myöhässä ja kaiken lisäksi jutteli kaikessa rauhassa ulkona meidän kanssa.
"Mitä sä täällä höpötät, tee töitä!"
"Mä oon jo tehny mun työt!"
"Asiakkaan ruoka odottaa, mee hakemaan!"
Pikkuveli, jonka nimeä en vieläkään ole kysynyt, murmatti ja meni sisälle. Ali punoi päätään ja tuumi:
"Ehkä mä annan sille potkut."
Sain calzoneni ja Ali jäi hyvästelemään.
"Hyvät jatkot... kaunista kesää... siisti auto..."

Viimeinen oli tarkoitettu ohiajavalle mersulle ja täsmälleen samalla äänensävyllä kuin muut toivotukset. Jennan kanssa hetki punottiin piuhoja kasaan, kunnes meni jakeluun.

Naamalihakset ovat vieläkin kipeät kaikesta nauramisesta. On siellä Joen kaupungissa hulvattomia tyyppejä ja rokkiviikonloppuna tilanne vaan paranee.

Ei kommentteja: