Johan oli markkinat, jälkimetsässä ja Sotkumassa
Aapuaa, taas rästiin jääneitä juttuja vaikka millä mitalla! Kun ensin joku kertoisi, mitä olen tehnyt. Pitänee yrittää kaivella muistin pölyisiä sokkeloita.
Tällä hetkellä se muisti riittää torstaiaamulle asti. Kävimme poikien kanssa Prismassa ostamassa merirauskut, semmoiset kelluvat patjantapaiset. Jos semmoisten avulla saa ipanat innostumaan uimisesta niin se on halpa sijoitus.
Kaupungista palattua kopattiin koirat kyytiin ja suorinta tietä mökille.
Jatsi meni uimaan pienen lenkin ja Hippa perässä. Ihan itse hoksasi, että jalat eivät ulotu pohjaan, joten piti pistää uimasille.
Järvestä se kipaisi laiturille ja laiturilta vedessä kelluvan rauskun päälle. Siinäpä sitä riitti ihmettelemistä, kun seilasi moisella veneellä. Pudotin pennun järveen, josta se ui rantaan ja kipaisi uudestaan laiturille. Vaustia oli taas liikaa, eikä pelastavia kellukkeita näkösällä, joten järveenhän sitä taas päästiin. Pudota lumpsahti sujuvasti ja rantaa kohti osasi suunnistaa kuin vanha tekijä konsanaan. Hyvä ihme sitä höpelöä!
Pulikoitiin sinne asti, kunnes oli aika lähteä jälkitreeneihin.
Mari soitti ja pyysi tekemään Wallulle jäljen, kun ei omasta ryhmästä kukaan vaivautunut paikalle. Lämmintä oli ihan riittävästi, joten tein koirille ihan lyhyet jäljet.
Wallulle piti merkata kepit ja viimeinen keppi ja kreppi kädessäni jysähdin niille sijoilleni, kun näin keppikrepin lepattavan kuin ilkkuen nenäni edessä. Hyvä minä, enpä ole ihan äsken jälkeä sotkenutkaan ristiin kävelemällä! Kurvasin äkkiä poispäin ja funtsin, että tästä tulikin Jatsille jälki. Pitkästä aikaa oikein merkattu.
Tein Wallulle vastaavan, joka onnistui huomattavasti paremmin ja koira ajoikin sen varsin mallikkaasti.
Entäs se minun taikanenä? Ensimmäisen kepin jälkeen tuli kulma vasemmalle, mutta siinä samalla alueella oli ne omat harhajäljet. Jatsi palloili ihmeissään pitkän aikaa, mutta osui vähän avustettuna oikealle jäljelle, josta kehuin sitä myös.
Jälki oli taas kaikkiaan aika kulmikas ja muistaakseni yksi keppi jäi metsään, mutta en mene vannomaan. Olin aivan soikeana onnesta siitä harhajäljen selvittämisestä. Loppupää oli ihan kakunpala vaan, ei se sotku sitten enää haitannut ja viimeinen keppi löytyi. Siinä noin 27 asteen helteessä loistava suoritus.
Hippa teki kaksi namiruutua. Ensimmäisen tein itse ja tallasin tosi tarkkaan pienen ruudun, reilusti nameja reunoilla ja aika paljon keskelläkin. Viime kerrasta varmaan muisti, mistä oli kyse kun suunnisti ruutuun ilman houkutteluja. Nostin pennun pois ennen kuin oli kaikki makkarat syöty.
Sillä välin Mari oli tehnyt toisen, samantyylisen ruudun Hipalle. Tai ohjeistin tekemään samanlaisen, mutta totuus oli ihan toinen. Ruutu oli iso ja namit tosi harvassa, mutta silti pikku sinnikäs teki töitä kuin mies! Tuhina vaan kuului eikä sillä ollut mitään hinkua poistua kummastakaan ruudusta. Mahtava ipana!
Lauantaina oli "työkeikka" Sotkuman kesäpäiville. Menin myymään koruja ja sain aika mukavasti kaupaksi. Aurinko porotti tosissaan ja porukkaa oli niin pieneksi kyläksi paljon liikkeellä. Muutamat melko kaukaakin.
Eräs Kanadaan muuttanut mies oli kanadalaisine ystävineen paikalla ja möin heille korun. Jopa minun surkealla englannilla onnistuu tavallinen, hyvää päivää kirvesvartta -tyylinen jutustelu. Vieraat olivat tosi otettuja, kun kerroin käyneeni Kanadassa reilut 20 vuotta sitten.
Polvijärveläinen pumppu Huru-ukot soitti coverbiisejä ja hyvin soittivatkin. Rumpali oli paras. Siis parhaan näköinen ja nuotit kohdillaan.
Koko päivä auringossa vie mehut vaikka kuinka tankkaisi nestettä. Nyt vaaka-asentoon ja uudet kujeet huomenissa.
Tällä hetkellä se muisti riittää torstaiaamulle asti. Kävimme poikien kanssa Prismassa ostamassa merirauskut, semmoiset kelluvat patjantapaiset. Jos semmoisten avulla saa ipanat innostumaan uimisesta niin se on halpa sijoitus.
Kaupungista palattua kopattiin koirat kyytiin ja suorinta tietä mökille.
Jatsi meni uimaan pienen lenkin ja Hippa perässä. Ihan itse hoksasi, että jalat eivät ulotu pohjaan, joten piti pistää uimasille.
Järvestä se kipaisi laiturille ja laiturilta vedessä kelluvan rauskun päälle. Siinäpä sitä riitti ihmettelemistä, kun seilasi moisella veneellä. Pudotin pennun järveen, josta se ui rantaan ja kipaisi uudestaan laiturille. Vaustia oli taas liikaa, eikä pelastavia kellukkeita näkösällä, joten järveenhän sitä taas päästiin. Pudota lumpsahti sujuvasti ja rantaa kohti osasi suunnistaa kuin vanha tekijä konsanaan. Hyvä ihme sitä höpelöä!
Pulikoitiin sinne asti, kunnes oli aika lähteä jälkitreeneihin.
Mari soitti ja pyysi tekemään Wallulle jäljen, kun ei omasta ryhmästä kukaan vaivautunut paikalle. Lämmintä oli ihan riittävästi, joten tein koirille ihan lyhyet jäljet.
Wallulle piti merkata kepit ja viimeinen keppi ja kreppi kädessäni jysähdin niille sijoilleni, kun näin keppikrepin lepattavan kuin ilkkuen nenäni edessä. Hyvä minä, enpä ole ihan äsken jälkeä sotkenutkaan ristiin kävelemällä! Kurvasin äkkiä poispäin ja funtsin, että tästä tulikin Jatsille jälki. Pitkästä aikaa oikein merkattu.
Tein Wallulle vastaavan, joka onnistui huomattavasti paremmin ja koira ajoikin sen varsin mallikkaasti.
Entäs se minun taikanenä? Ensimmäisen kepin jälkeen tuli kulma vasemmalle, mutta siinä samalla alueella oli ne omat harhajäljet. Jatsi palloili ihmeissään pitkän aikaa, mutta osui vähän avustettuna oikealle jäljelle, josta kehuin sitä myös.
Jälki oli taas kaikkiaan aika kulmikas ja muistaakseni yksi keppi jäi metsään, mutta en mene vannomaan. Olin aivan soikeana onnesta siitä harhajäljen selvittämisestä. Loppupää oli ihan kakunpala vaan, ei se sotku sitten enää haitannut ja viimeinen keppi löytyi. Siinä noin 27 asteen helteessä loistava suoritus.
Hippa teki kaksi namiruutua. Ensimmäisen tein itse ja tallasin tosi tarkkaan pienen ruudun, reilusti nameja reunoilla ja aika paljon keskelläkin. Viime kerrasta varmaan muisti, mistä oli kyse kun suunnisti ruutuun ilman houkutteluja. Nostin pennun pois ennen kuin oli kaikki makkarat syöty.
Sillä välin Mari oli tehnyt toisen, samantyylisen ruudun Hipalle. Tai ohjeistin tekemään samanlaisen, mutta totuus oli ihan toinen. Ruutu oli iso ja namit tosi harvassa, mutta silti pikku sinnikäs teki töitä kuin mies! Tuhina vaan kuului eikä sillä ollut mitään hinkua poistua kummastakaan ruudusta. Mahtava ipana!
Lauantaina oli "työkeikka" Sotkuman kesäpäiville. Menin myymään koruja ja sain aika mukavasti kaupaksi. Aurinko porotti tosissaan ja porukkaa oli niin pieneksi kyläksi paljon liikkeellä. Muutamat melko kaukaakin.
Eräs Kanadaan muuttanut mies oli kanadalaisine ystävineen paikalla ja möin heille korun. Jopa minun surkealla englannilla onnistuu tavallinen, hyvää päivää kirvesvartta -tyylinen jutustelu. Vieraat olivat tosi otettuja, kun kerroin käyneeni Kanadassa reilut 20 vuotta sitten.
Polvijärveläinen pumppu Huru-ukot soitti coverbiisejä ja hyvin soittivatkin. Rumpali oli paras. Siis parhaan näköinen ja nuotit kohdillaan.
Koko päivä auringossa vie mehut vaikka kuinka tankkaisi nestettä. Nyt vaaka-asentoon ja uudet kujeet huomenissa.
Kommentit