6-vuotissynttärit

Mamma lojui taas sängyssä ihan liian pitkään. Vaikka kuinka houkuttelin juttelemalla ja päällä hyppimällä, ei mokoma eläjä muuta kuin käänsi kylkeään. Sanoi se minulle, että onnea synttärisankarille. Höh, en ymmärrä.

Jotain outoa tässä päivässä on, koska sain aamupalan jälkiruoaksi suklaanappeja. Koiransuklaata tietenkin, vaikka tykkään ihmisten suklaastakin. Mamma sanoo, että ihmisten suklaa on terveydelle haitallista ja saattaa käydä jopa hengen päälle. Mamma on pomo ja kai se tietää.

Sitten ne lähti poikien kanssa kauppaan ja takaisin tultuaan alkoi tapahtua. Uskomatonta, mutta kassissa oli minulle uusi lelu! Ihana narupallo! Sain sen ihan heti itselleni riepoteltavaksi. Mamma oli vähän aikaa sisällä ja tuli sitten leikkimään kanssani. Pallon saalistaminen on varmaan parasta mitä tiedän. No, maksalaatikko saattaa olla jaetulla ykkössijalla. Tai itse asiassa mikä ruoka tahansa.

Kuinka vaan, pääasia oli, että pääsin leikkimään. Mamma ei tietenkään olisi ollut oma itsensä, ellei olisi alkanut pelleillä kustannuksellani.

Näin onnellinen olen saatuani uuden pallon. Olen kyllä saattanut joskus näyttää älykkäämmältäkin...

...tai miten sen nyt ottaa. *huokaus*

Parin tunnin päästä uusi lelu näytti jo hieman huonovointiselta ja heti puolen päivän jälkeen sain ravistettua tennispallon narusta irti. Niin oli tarkoituskin. Ei siitä saa minkäänlaista otetta taistelua varten. Jos lelu ei mene rikki muutaman tunnin sisällä käyttöönotosta, se ei ole hyvä. Ei teknisesti eikä filosofisesti ajateltuna. Ihmiset vaan tuntuvat ajattelevan enemmän teknisellä tavalla.

Tylsä mamma lakkasi viskomasta lelua ja siinä sitä oltiin ilman mitään tekemistä. Se mitääntekemättömyys loppui, mutta niin loppui ihana rauhakin. Jesse tuli käymään. Sen puolustukseksi on sanottava, että se kyllä uskoi kun sanoin, että ei tartte tunkea iholle. Lähdettiin käymään rannassa ja palatessa Neppa tuli vastaan. Jesse alkoi liehakoida sitä, mutta sanoin siitäkin, että se on muuten minun kaveri. Joku roti noilla uroksilla on oltava.

Sittenpä saatiin kakkua! Mamma teki meille makkarasta ja suklaanapeista kakut, mutta ensin piti poseerata. Voi yhen kerran tuon kamerahullun kanssa!!

Onneksi pistin Jessen ruotuun heti aluksi. Se ei uskaltanut liikahtaakaan kun saatiin syömislupa. Minullehan ei kakku riitä, jos tarjolla on kaksi kakkua. Nappasin omani suuhun ja hyökkäsin saman tien Jessen kakun kimppuun. Valitettavasti mamma oli tällä kertaa liian nopea ja ehti väliin. Kehveli sentään! Kakkunsa Jesse söi, mutta suklaanapeista se ei onneksi tykännyt ja ne sain minä.

Sain Johannalta paketinkin avattavaksi, mutta ei meinannut ensin onnistua. Mamma selvitti, miten Cindy oli taitava avaamaan paketteja. Cindy sitä ja Cindy tätä! Aina minua siihen verrataan! Kyllähän nyt yksi paketti auki saadaan.

Voi ihmetys mikä sieltä ilmestyi! Aivan ihana sammakko! Kiitos! Tätä olen aina toivonut! Ja tietysti Jessen piti ängetä hinkumaan MINUN sammakkoani. Ei vetele! Vähänkö tää on ihana!

Ihmiset meni sisälle, vissiin kahvinkeittoon tai johonkin muuhun ihmismäiseen älyttömyyteen. Jättivät meidät kylmästi ulos. Sitten kun ne tuli sieltä kahvinjuonnista, Jesse halusi selvästi jo kotiin kun kyttäsi auton luona. Ei se mikään tyhmä kaveri ole.

Mamma käskee sanoa, että kiitos käynnistä ja oli kivaa. Kai minustakin sitten oli kun mamma on edelleen pomo ja se tietää aika paljon asioita.

*****

Jatsi se taas höpötti ihan läpiä päähänsä. Jesse on ihana ja oli kivaa kun kävitte! Vähän useammin tosin voisin suoda audienssin.