torstai 17. joulukuuta 2009

Älynystyrät ja niiden jähmeä toiminta

Muutama vuosi sitten muutettiin sähkösauna puulämmitteiseksi. Tein koulussa hormin ja hyvin toimii, vaikka ruma onkin.

Ongelmaksi tuli kiuas, joka on nyt liian iso saunan kokoon nähden. Jos aikoo saada löylyä irti vähän pitemmästi, on saunassa niin kuuma että pääpaholainenkin lähtisi alimpaan kattilaansa jäähdyttelemään jo ennestään punoittavia perskarvojaan.
Jos taas aikoo järjestää miellyttävän hiostavan lämpötilan, muutama ripsaus kiukaalle ja sittenpä ei kivet enää kuivukaan. Niin tai näin, kylpynautinto jää molemmissa tapauksissa aika vähäiseksi.

Olen mietiskellyt ja herätellyt sisäistä timpuriani siinä samalla. Jos repisi seinää ja laajentaisi saunaa ulospäin kuistin leveyden verran, ongelma pienenisi kertaheitolla.
Tänä iltana se sisäinen timpuri heräsi. Laajensin saunaa, mutta en ulos- vaan sisäänpäin. Jätin saunan oven seposelälleen ja tälläsin pesuhuoneen oven kiinni.

Oma tupa, oma lupa. Kuka kieltää minua lämmittämästä sekä saunaa että pesuhuonetta?
Sai pitää reilua tulta pesässä ja kiuas kuumeni eikä vain luullut olevansa hiukan haalea.

Päivänpolttama kysymys kuuluu: Miksi nämä neronleimaukset antavat odottaa itseään niin älyttömän kauan?
Vuositolkulla pitää jonkun asian kanssa kituuttaa ja tuskailla kun vastaus on todella yksinkertainen ja hyvin lähellä.

Ei kommentteja: