torstai 3. joulukuuta 2009

Uusi vanha harrastus

Pitipäs tämäkin ihme vielä kokea. Pääsin ratsastamaan noin kahdeksan vuoden tauon jälkeen! Minna on käynyt erään meidän yhteisen tuttavan kanssa läheisellä tallilla, mutta tänään Terhi ei päässyt, joten minä menin tilalle. Kyllä kannatti! Siltikin, että piti hieman konstailla, että sai pidettyä minun erittäin allergiset lapset ja hevoskamat erillään toisistaan.

Minähän kävin pikkukersana jonkun kerran ratsastamassa, mutta ei siitä mitään tullut kun pelkäsin ihan hillittömästi itse asiaa ja varsinkin niitä kamalia opettajia.
Parikymppisenä aloitin uudestaan ja muutamana kesänä oli hoitoheppoja naapurin pakettipellolla. Vuonna 2001 oli viimeiset kesähepat ja siihen se harrastus aika pitkälti jäi kun aloin lisääntyä.

Mutta nyt! Sain alleni Alman, 8-vuotiaan suomentamman. Se oli ihana, reipas menemään ja miellyttävä ratsastaa. Kenttä oli kova, joten siinä ei paljon laukkailtu, mutta muuten semmoista perussettiä tehtiin. Siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja ja kiemurauria. Alma oli herkkä tottelemaan, kun ensin päästiin samalle tajuudelle eikä sitä tarvinnut potkia eteenpäin. Päinvastoin, välillä oli vauhtia vähän liiankin kanssa.

Oli niin kotoisa olo heti satulaan hypättyä. Pauliinan kommentti tunnin jälkeen oli, että ihan kuin ratsastuksessani ei olisi mitään taukoa ollutkaan. Se lämmitti mieltä ja kannusti jatkamaan.

Sunnuntaina uudestaan. Ehkä jätän kimpsuni sinne, etten vahingossakaan siirtele hevospölyä kotiin. Poikien takia on näköjään oltava tosi tarkkana tuon asian suhteen, mutta asiathan ovat järjesteltävissä.

Ei kommentteja: