torstai 31. joulukuuta 2009

Epätodennäköisyyden laki iski jälleen

Vein pojat Kimmon luokkakaverin luokse leikkimään. Arja-äidin kanssa tuli juteltua jonniin aikaa, johtuen varmaan heidän eläintarhastaan, johon lukeutuu kolme koiraa ja marsu.

Rosmariini-marsu on heidän Iisa-tyttären omistuksessa. Ihana, ystävällinen ja sosiaalinen olento. Se kulkee nuoren emäntänsä mukana kavereitten luona ja eräällä kaverilla on poikamarsu Ruuti.
Arja oli muistuttanut Iisaa, että katsokaa niitten perään kun ovat eri sukupuolta. Iisa siihen, että no problem, homma on hanskassa.

Homman handlausta edesauttoi se, että Rosmariini yli kaksivuotiaana on todennäköisesti jo liian vanha tiinehtymään ja Ruuti puolivuotiaana todennäköisesti vielä liian nuori panemaan tiineyttä alulle.
Nyt jokainen jo varmasti arvaa, mitä tapahtui. Rosmariini oli - vieläpä Ruutin luona kyläillessään - pyöräyttänyt neljä pientä palleroista.

Rapsuttelin Rosmariinia ja ihastelin pentuja. Rosmariini on rusettimarsu ja Ruuti lyhytkarvainen. Nämä epätodennäköiset pennut ovat nyt kolmeviikkoisia ja täysillä kiinni todellisuudessa. Vielä ei kunnolla erota, mutta aika näyttää, minkälaiset turkit kukin niistä saa.

Voi hyvänen aika sentään! Teki mieli heittäytyä selälleen sätkimään ja huutamaan "mutku mie halluuuunn!!!" Minun piti suorastaan repiä itseni sen häkin ääreltä ja sännätä Jatsin kanssa jäähylle pitkin tietä vipeltämään, etten olisi siltä istumalta lähtenyt ostamaan häkkiä ja muita kapistuksia.

Miten voi marsunpennut tehdä tämmöisen vaikutuksen? Minuun, joka ei ole tähän asti ollut häkkilemmikkien perään? Kaiken näkee kun vanhaksi elää. Huh, että on rankkaa, mutta järki voitti vielä tämän kerran.

Ei kommentteja: