keskiviikko 23. joulukuuta 2009

"Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa..."

... sanoi Juice suuressa viisaudessaan jo kauan sitten. Fiksu aloittaisikin joulunsa kevään korvalla.

Kaikki aina toitottaa, että älä stressaa, joulu on rauhoittumisen aikaa. Just joo. Siihen rauhoittumiseen asti kun ollaan päästy, on pää hajonnut moneen kertaan. Ei se itse joulu minuakaan rassaa, vaan se valmistautuminen.

Sen voisi ihan hyvin aloittaa vaikka siitä toukokuisesta kevätsiivouksesta. Eihän siitä ole kuin puolisen vuotta jouluun ja olisipa sekin homma tehty. Minultahan se keväthomma jäi tekemättä ja nyt sai maksaa laiskuudestaan. Oma moka.

Paitsi että tarkemmin ajateltuna ei se muuttanut asioita miksikään.
En siivonnut kaappeja. Siihen ryhtymiseen tarvitaan motivaattoriksi vähintään hiirenpapanoita.
En luutunnut kattoja kun ei siellä kävellä, lattian moppaus riitti oman maalaisjärjen mukaan. Enkä kääntänyt lattialautoja imuroidakseni alapuolet. Siellä ei rapistele kuin hiiret ja joku rauha niilläkin pitää olla, etteivät tunge kaappeihin, jolloin joutuisin tiskaamaan niitten sisukset. *puistatus*

Joulusiivouksen meillä erottaa tavallisesta siivouksesta yhdestä asiasta. Tietyntyylisten valaisimien kupuihin kertyy kesän aikana kaikenlaista ötökkää ja sinne ne jäävät kuolemaan. Lampunkupujen irrotus on tasapainoa ja sorminäppäryyttä vaativa työ. Kärpäsille vietettävät viralliset hautajaiset roskapöntön äärellä on lyhyt, mutta sitäkin juhlallisempi tilaisuus. Ja lopuksi itse kuvun pesu. Sitä pölyn määrää! Sen tiskaus on sarjassaan niitä töitä, jossa työn jäljen huomaa heti. Veden likaisuus on varmaan suoraan verrannollinen valoisuuden lisääntymiseen operaation jälkeen.

Tämän joulun siivous oli pakkasen takia mielenkiintoinen juttu. Lämmitin uunia samaan aikaan ja kun sain työt päätökseen ja matot takaisin lattioille, olin lähestulkoon paleltua sisätiloissa. Lämmintä oli mittarin mukaan 17 astetta! Ilmeisesti ne hyytävän jäätävät matot imivät kaiken lämmön ennen kuin uuni alkoi kunnolla lämmittää. Illalla piti ottaa pörröinen torkkupeitto toiseksi kun oli niin kylmä ettei uni tullut. Eikä tämä vielä mitään, mutta arvatkaapa mistä tietää, että oli oikeasti kylmä? Aamulla näytti siltä kuin Jatsi olisi yrittänyt kaivautua viereisen peiton alle ja sitä ihmettä ei vielä ole tapahtunut. Sehän on aussie, herraparatkoon! Bikinikunnossa, mutta ei nyt ihan karvaton kuitenkaan.
Aamulla ilmasto oli kuitenkin jo huomattavasti siedettävämpi.

Pojat nousevat aikaisemmin kuin minä. Kimmo on välillä ruokkinut Jatsin ja tässä eräänä aamuna taas kysyi, saisiko antaa sille tuokaa. Sanoin että siitä vaan ja jäin kuuntelemaan. Nappuloita ropisi kuppiin ja päälle vähän makkaraa.
"Istu!"
Juujuu!
"Maahan!"
Osaan tämänkin, helppoa kuin mikä!
"Saa ottaa!"
Hyvin on oppi mennyt opettamattakin perille. Jatsin kunnioitus poikien komentoja kohtaan on vielä vähän niin ja näin, mutta se on selkeästi pomo, jolla on ruokakuppi kädessä.
"Irti" on myös niitä käskyjä, joita se tottelee, käskipä kumpi tahansa.

Atte alkoi mietiskellä, en tiedä mistä lie keksinyt:
"Mitähän se musta makkara on? Se on varmaan semmosta että on ollu grillissä niin pitkään että on kärynny ihan mustaksi."
Aloin nauraa. Selitin, mitä se oikeasti on ja tuomio oli aivan odotettu "yääk, en varmana syö!"

Tänä aamuna pojat olivat joutessaan tehneet olohuoneenpöydälle välipalapöydän. Siinä oli hedelmäkori, pähkinöitä ja pipareita. Syötiin aamupala siinä aatonaaton kunniaksi.
Sitten lähdettiin viemään kummeille joulupaketteja.

Jatsia en aina oikein tajua. Meidän poissaollessa piparilautanen oli siinä matalalla pöydällä edelleen koskemattomana. Sen sijaan iltasella lähes minun silmien alla se varasti pöydältä omenan ja söi sen kaikessa rauhassa. Tietenkin rauhassa, syökööt kun kerran aloitti. Luotettava, mutta silti niin kiero.

Alkuperäiseen aiheeseen viitaten lahjojen hankinnan aloittaminen toukokuussa olisi viisauden huippu. Milloinkahan se viisaus saavuttaisi tämän tason? Säästyisi viime hetken ruljanssilta.

Minä sain päähäni kyllästyä sohvakalustoon ja tilasin uuden sohvan. Kaikki tietävät, miten kalliita mööpelit ovat ja varsinkin kun on koira. Eli sohvakankaan pitää kestää muutakin kuin hyvinpehmustettuja ahtereita. Mitä parempi materiaali, sen kalliimpi hinta. Halvimmillaan sohvan olisi saanut kolmellasadalla eurolla. Kangas olisi ollut sensorttista, että yksi koiran hyppäys sohvalle olisi tehnyt siihen 16 pientä reikää. Jos koira kiertää kolme kiekkoa itsensä ympäri ennen kuin asettuu makuulle, montako reikää on kankaassa? Laskekoon ketä kiinnostaa, mutta halpaankin hintaan nähden aivan liikaa.
Toisin sanoen, Jatsin olemassaolo säästi minut siltä viime hetken ruljanssilta. Ei ollut varaa hankkia kenellekään mitään, joten sai olla kotona ja värkätä jotain omintakeista ja uniikkia.

Huomenna on jouluaatto. Jos nyt saisin asettua vaan olemaan kun ne rassaavat valmistelut on tehty, ennätysajassa jälleen kerran.

Olen vuoden mittaan kuullut, miten nämä enemmän tai vähemmän oudot höpinäni ovat saaneet monet ihmiset hyvälle tuulelle. Se taas tekee minut iloiseksi ja kannustaa jatkamaan samaan tyyliin, ettei tylsyys tunge juttuihin mukaan.

Oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Joo, sinun juttusi tosiaan saavat hyvälle tuulelle:) Hyvää joulun jatkoa ja mukavaa vuodenvaihdetta!

Miimi kirjoitti...

Sassiin kuva siitä sohvasta!

Hanna kirjoitti...

Kiitti Satu ♥ ja hyvää uutta vuotta sullekin :)

Sorry Miimi, ei oo vielä sohvaa! Se on tilattu ja tulee kuulemma joskus joulun jälkeen. Odottavan aika on pitkä, mutta ilmotan kun pääset koeistumaan ;)