Hippasen verran höpinää

Vajaa pari viikkoa sitten Martan alta kuoriutui neljä tuommoista sirputtajaa. Lainattiin pari niistä hetkeksi kuvausta varten kun sattuivat sopivaan sesonkiaikaan syntymään. Sitkeää porukkaa nämä maatiaiskanat. Kolme neljästä ilmoitti talven mittaan haluavansa lapsia, mutta minä julmuri nakkelin kanat pesistään ja keräsin munat pois, että jättäisivät mokomat höyryämiset. Ei sinne pikkukopperoon mahdu keskellä talvea ja kun muistelee miten kylmä oli, ei lapsivuoteessa kököttäminen muutenkaan olisi ollut järkevää. Martta lässähti toisen kerran kahden viikon sisällä, ja tällä kertaa annoin sille haudontaluvan. Kyllä se oli onnellinen. Viime kesänähän se hautoi neljä poikasta ja kaikki olivat kananpäitä. Nyt sillä on myös neljä tipua, jotka ensi tutkinnan perusteella olisivat kanoja kaikki. Onneksi naapuri on luvannut ostaa kananuorikot. Hän kannusti jo talvella, että anna vaan hautoa, mutta nyt on parempi ajankohta, joten saamansa pitää. Palatakseni pääsiäiskortin valmistamiseen...

Tervepä teille! Mamma antoi taas vaihteeksi minulle puheenvuoron. Tykkään. Tässä päivänä muutamana mamma alkoi ruuvata meidän autohäkistä väliseinää pois. Voi kehveli, se tarkoittaa sitä, että lähdetään jonnekin pitemmälle matkalle. On nääs mukavampaa olla kontissa kun saa olla vähän väljemmin. Jonkun aikaa siellä ihmeteltiin kunnes parkkeerattiin jollekin isolle aukealle. Mamma käytti meidän pissillä ja sitten hävisi kohti isoa rakennusta, jossa on kaksi ovea. Toisessa lukee "Ingång" ja toisessa "Utgång" .  Vaikka koira olenkin niin kyllä ihmisten kielet meikätytön päässä taipuu. Sanoin Jatsille, että miksi sisämaalaisille ja ulkomaalaisille on omat ovet? Eikö se ole vähän... hmm... epätasa-arvoista? Jatsi moitti minua tyhmäksi. Sanoi, että ne tarkoittaa sisään- ja uloskäyntiä ruotsiksi kirjoitettuna.  Ruotsiksi? Saatan tyhmä ollakin, mutta ei se tätä varsinaista asiaa muuta yhtään sen viisaammaksi. Nyt ollaan Suomessa ja vieläpä melko syvällä Savossa. Mik...

On se taas kumma kun ei saa aikaiseksi näitä tarinoita, ei vaikka millä itseään piiskaisi. Sitten kun aloittaa, tekstin tulemista ei estä mikään. Mutta se aloittaminen. Kati vinkkasi minulle jo kuukausia sitten hevosmetsätyökurssista, että josko lähtisin mukaan. Houkuttelu ei ollut kovin vaikea tehtävä. Johan se oli kaksi viikkoa sitten, mutta palataan nyt siihen kun on vielä vallan hyvin muistissa. Maukkulan Mustikkamäessä pidetty kurssi oli Ilomantsin hevosystäväinseuran ja Työhevosharrastajien yhteistuumin järkkäämä perehdytys perinteisiin hevosella tehtäviin savottatöihin. Kurssi oli kaksipäiväinen ja Mustikkamäessä olisi voinut yöpyä, mutta me päätettiin ajella edestakaisin kun ainakin allekirjoittaneella oli kanojen hoito, uuninlämmitys ja muut päivittäiset taloustoimet kokonaan omalla kontolla. Porukkaa oli suhteellisen paljon, melkein 20 henkeä. Onneksi hevosiakin oli riittävästi, että jokainen pääsi treenaamaan valjastusta. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että valjastu...

Pakkasten aikaan oli jonkun sortin muotivillitys kuvata saippuakuplia. Netissä levisi mitä upeimpia kuvia täydellisen palloiksi jäätyneistä kuplista, joista valo taittuu ja maisema heijastuu. Pakkohan se oli kokeilla itsekin. Pakkasta oli reilusti, jotain 28 astetta ja valoa kuvaksi asti, mutta ei tämä silti näytä yhtään niin hienolta. Ilmestys on jostain säälittävän ja naurettavan väliltä. Facebookissa Suomen luonnonkuvaajien ryhmässä sain tietää, että vesi-fairyseokseen kannattaa lisätä siirappia pallon koossa pysymisen vahvistamiseksi. Niinpä kokeilin uutta reseptiä, mutta en silti saanut kuplia ehjänä maahan, että ne olisivat jäätyneet palloiksi ja kuvattaviksi. Atte sai toimia mallina ja kuvasin kuplat puhallusvaiheessa. Käyhän se näinkin. Tuli tuplapallo. Pakkanen ei ollut niin kireää kuin edellisessä kuvauksessa, mutta riittävästi kuitenkin. Tästä sentään vähän aurinko heijastuu. Jatkamme harjoituksia ensi talvena jos ei sitä ennen pakkasta tule tarpeeksi.

Meillä on tosi mukava ja rotukirjava rally-tokoryhmä. Kokoonpanossa on oman aussieni lisäksi dobermanni, kaksi portugalinpodengoa, kaksi nahkacollieta, glen of imaalinterrieri sekä lagotto romagnolo. Kahden koiran omistajat treenaavat koiriaan vuoroviikoin kun kesken treenivuoron ei ole luvallista vaihtaa koiraa. Itsenikin tekisi mieli ottaa joskus Jatsi mukaan, mutta Hippa tarvitsee näitä treenejä enemmän. Ehkä sitten keväällä kun voi varsinaisen vuoron jälkeen tehdä jotain pihalla, jos siellä ei ole muuta toimintaa. Viimeksi sattui ihan muitten asioitten takia kamera mukaan, joten käytin tilaisuuden hyväksi. Tätä Metkan hymyä ei nimittäin voinut jättää kuvaamatta. Ensin se raotti ylähuultaan vähän, sitten alahuulta, sitten molempia vähän enemmän. Lopulta koko etuhampaisto loisti kun oli niin mahdottoman mukavaa. Jenna on menossa Vivian kanssa kokeeseen ja halusi ratatreeniä, joten sen takia tehtiin vähän pidempi rata. Meillä on joka kerta lyhyehkö rata tehtävänä ja sen li...

Reissusta normielämään palaaminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kimmo alkoi oksentaa sunnuntain vastaisena yönä ja Atte kolme päivää sen jälkeen. Ihmettelin pitkää itämisaikaa kun yleensähän se näissä taudeissa on maksimissaan vuorokausi. No, ehkä se pöpö varmistaa leviämisensä tällä tavalla. Siinä välissä ehdin viettää omat synttärit. Marko piipahti päivällä ja Miimi myöhemmin koiralenkin ja kahvittelun merkeissä. Enpä sen isompia ryskeitä tässä iässä enää kaipaakaan. Atte taas ehti sairastaa oman tautinsa ennen omia synttäreitään. Meillähän vuoden alku on yhtä juhlaa kun ollaan Aten kanssa älytty syntyä vajaan viikon välein. Hirviöosasto eli kaverit kävivät päivällä ja Miimi tuli myös suunnilleen samaan aikaan. Hän käytti koko koiraporukan yksinään lenkillä, koska juhlien äänitehosteista päätellen minun oli parasta pysyä vahtivuorossa. Hyvin meni ja selvisin hengissä. Illalla tulivat vielä Kati ja Kimmo tavallaan yhteissynttäreille. Sain Katilta kukan, jota hän kuvaili a...

Tosin vain Imatralle/Lappeenrantaan ja kylpylän keinotekoiseen lämpöön, mutta hyvä näinkin. Viime aikojen -30 asteen alittaneet lämpötilat ovat jäädyttäneet keski-ikäistyvän ihmisen luita ja ytimiä myöten. Paikkakunnan epämääräisyys taas johtuu siitä, etteivät paikallisetkaan ole ihan kartalla Holiday Club Saimaan sijainnista. Se kuuluu Rauhan kylään joka kuuluu Lappeenrantaan, mutta sijaitsee ihan Imatran kyljessä. Piti ihan varmistaa ennen lähtöä, että osaan ajella oikeaan paikkaan. Kolmen päivän esittelytarjous oli kyseessä. Sen verran vähän ollaan poikien kanssa viime vuosina lomailtu, ettei tämä syksyisen Tukholman reissun lisäksi ollut ollenkaan pröystäilyä. Vanhemmat kävivät lämmittämässä uunin lähtöpäivän iltana ja Maarit koirineen tuli kotivahdiksi perjantaina töistä päästyään. Uunin osasi lämmittää kuin vanha tekijä konsanaan ja kanat saivat hyvän hoidon. Talviaikaan koirallisen ja kanallisen ei ole ihan itsestäänselvää suoria reissuun, mutta nyt kävi hyvin kun kaikki asiat...

Jokin aika sitten aioin ilmoittaa Hipan viime vuoden rallytulokset Aussieyhdityksen vuoden koira -kilpailuun, mutta eipä tämä perin hupaisa laji ollut koko listalla. Kysyin, että mikä mättää ja sain vastauksen, että siihen hätään kukaan ei halunnut/kyennyt laatia pistelaskutaulukkoa. Onneksi avauduin tästä sopivassa seurassa ja niinpä muutaman rallyihmisen kanssa pidettiin muutaman tunnin chattikokous, jossa puntaroitiin asiaa. Tuloksena oli käyttökelpoinen laskelma, jonka hallitus pikaisesti kokoontuneena hyväksyi. Tulipa hyvä fiilis kun sai jotain konkreettista aikaan. Ei Hipan pisteillä voittoon ole kärkkymistä, mutta pääasia oli osallistuminen. Onpa nyt pitkästä aikaa  tullut tehtyä jotain edes jollain tavalla. Pitäisiköhän se taulukko printata seinälle kannustimeksi... No, treeni-into on taas pilkahtanut esiin täällä päässä ja Hipan päässä myös. Hain PoKSin pienryhmään ja pääsin myös. Eilen oli ensimmäiset treenit. Ajatuksena lähinnä se, että säännöllinen rutiini auttaa ...

Että pakkaspäivää vaan, kuten otsikosta voi päätellä. Tulihan se talvi lopulta ja ehkä piakkoin saadaan vielä luntakin. Onneksi tämä elämäni sulhanen on asiallisesti varustautunut. Uunista huolimatta meillä on ihan pirun kylmä. Tässä minun toimistossa on 14 astetta lämmintä, joten sukkelasti on naputettava ettei sormet kohmetu kesken juttujen. Vähän auttaa kun käy välillä ulkona haistelemassa -29 asteen lämpöjä. Aamulla piti käydä vessanpönttöön nojailemassa. En siksi että olisin kipeä vaan vesijohtoa sulatellakseni. Se menee seinän läpi kyökin puolelle ja siitä kohtaa se aina näillä pakkasilla jäätyy. Joko kökötän hiustenkuivaajan kanssa vessannurkassa tai sullon sen keittiön kaappiin hurisemaan. Tällä kertaa molempia ennen kuin tokeni. Eilen kävimme loppiaisen kunniaksi poikain kanssa Joensuussa testaamassa Pizzeria Roihu. Siitä paikasta olen kuullut vain pelkkiä kehuja ja nyt voin (ja nuoriso myös) ne allekirjoittaa itsekin. Kana-paholaisenhillo-vuohenjuustopizza oli äärettömä...

Joulu meni sen kummemmin toivottelematta, joten toivotellaan nyt muita asioita. Mitä jäi käteen viime vuodesta? Ei kovin kummoisia. Onhan se toisaalta saavutus olla työttömänä kokonainen vuosi putkeen, mutta omalla kohdalla otin sen hyvillä mielin vastaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut jälleen kerran arvoon arvaamattomaan ja sitä minä enimmäkseen viime vuoden ajan tein. Ylimääräisen uupumuksen poisto-operaatio, sanoisin. Loppuvuodesta aloin jo orientoitua työnhakuun, mutta se on vielä vaiheessta. Katsotaan miten käy. Joka tapauksessa sekä henkinen että ruumiillinen minäni ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että molemmat haluavat töihin. Harrastusrintamalla koirien osalta meni kohtuullisen hyvin. Jatkoimme Hipan kanssa rallypuuhastelua ja saimme syksyn viimeisestä kokeesta RTK2-tittelin. Kokeet eivät yleisesti ottaen menneet kovin hyvillä suorituksilla, mutta enimmäkseen hyvällä mielellä ja se oli pääpointti koko hommassa. Pääsin PoKS:in rallyryhmään, jo...

Kävin tässä ystäväpariskuntani luona ja päädyimme pohtimaan koiria ja niiden käyttäytymistä. Heillä on kaksi bedlingtoninterrieriä ja yksi lurcher (bedlington-whippet) eli täysin erityyppiset koirat kuin minun aussieni. Hauskoja yksilöitä ja on ollut mielenkiintoista tutustua niiden ajatuksenjuoksuun. Niitä koiria ei perusarjen toimivuuden lisäksi kovin paljon kouluteta, koska se on äärettömän haastavaa. Niitä ei motivoi mikään muu kuin lujaa juokseminen ja mikäli mahdollista jäniksen perässä. Miten tämmöiseltä koiralta vaaditaan jotain toimintaa mikä sitä ei kiinnosta kun se ei palkkaudu juuri millään tavalla? Palvelus- tai muun vastaavan harrastuskoiran kanssa hyvin menneen kokeen jälkeen on helppo sanoa ja monesti kuultu, että "tän kanssa on niin mahtavaa tehdä juttuja kun se on niin miellyttämisenhaluinen". Muutama vuosi sitten huomasin tämän ilmiön toisen puolen omakohtaisesti treeniryhmäni harjoituksissa. Koiraa ei kiinnostanut ohjaajan vaatimat asiat ja tämä se...