RTK2 eli hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa
Viikko sitten sunnuntaina Pieksämäellä Hippa sai nimensä eteen RTK2-koularin 71 pisteellä. Tiukille veti, mutta voittajaluokkaan mennään silti. Tuomarina toimi Minna Hillebrand.
Hippa oli uudesta hallista huolimatta suhteellisen hyvällä fiiliksellä. Sukulaiset Topi ja Tessu starttasivat ja menestyivät loistavasti alokasluokassa, mutta ehtivät jo poistua paikalta siihen mennessä kun me saavuimme. Liekö sillä ollut vaikutusta Hipan haahuiluun kun se ihan selkeästi tunsi Tessun jäljet jo heti pihalla. Kehään menossa ei ollut ongelmia, mutta alku meni maata nuuskiessa ja sitä se ei ole ikinä tehnyt. Pitipä tämäkin nähdä.
Kolmas kyltti oli hyppy, josta Hippa leiskautti ohi. Uusin, joten -3 pojoa siitä.
Neljäntenä oli "270 asteen käännös oikeaan". Hillebrand on tarkka näissä heti AVO-luokasta lähtien, joten yritin ottaa käännöksen tiukasti, mutta se kostautui kun Hippa ehti istua. Siitä -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Sillä on kerta kaikkiaan liian painava takamus.
Seitsemäs oli "istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu", josta tuli -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Olemme treenanneet peruutusta hyvin aktiivisesti kun se on jostain syystä paha paikka. Edellisessä postauksessa kerroin, että lopulta se kunnollisella pallopalkalla noin 450 kilometrin päässä kotoa onnistui.
Kun käskin koiran eteeni, se lähtikin vanhasta muistista peruuttamaan ja jouduin käskemään kahdesti istu-käskyn.
Jälleen kerran pitää palata miettimään käskyjen opettamista ja niiden käyttämistä missäkin tilanteessa. Ei ole helppoa.
Yhdeksäs tehtävä oli houkutus, jossa toisena houkuttimena oli käsittämättömän hyväntuoksuinen luu. Monet koirat sitä kävivät nuuskimassa ja niin Hippakin. En vain millään saanut sitä pidettyä kurissa. Virheitä tuli -3 kontrollivirheesta luun nuuskimisesta ja lisäksi -1 kyltin koskettamisesta sekä -1 puutteellisesta yhteistyöstä.
Luulin, että treeneissä houkuttimeksi jätetty lussupallo olisi ollut vaikea, mutta jostain pitäisi saada joku vastaava haiseva kapistus.
Kymmenentenä oli "360 astetta vasemmalle" ja siitäkin -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Sama homma kuin neljännellä kyltillä.
Avoimessa luokassa kierros pitäisi tehdä tiiviisti ja rintamasuunnan säilyä molemmilla samana. Takapään käyttö korostuu, mutta kun koiraparalle on vielä epäselvää, missä hänen takapäänsä on ja mitä sillä pitäisi tehdä. On treenattu ja kehitystä on tapahtunut, mutta ei riittänyt vielä tässä tilanteessa.
Kommentteihin oli laitettu "sujuvaa yhteistyötä" eli ehkä meidän suorituksessa jotain hyvääkin oli.
Kahdeksas kyltti oli "istu, askel oikealle, istu" ja tässä ei tullut miinuksia. Tuomari oli kirjoittanut paperiin vain "muista selvä askel", jota ihmettelin ja kysyin tarkennusta jälkeen päin. Hän sanoi, että olin ottanut liian vähäisen askeleen ja sitä oli pitänyt miettiä, että hyväksyykö vai rapsauttaako siitäkin -10. Oli kuitenkin antanut armoa, joten siinä taisi olla koularimme ratkaiseva juttu. Otin kiitollisena opikseni. Reilu askel, muistan kyllä.
Luokassa oli 13 starttia ja niistä vain viisi sai tuloksen, joten haastava homma oli muillakin kuin meillä.
Lähetin hakemuksen POKSin rally-ryhmään ja toivottavasti pääsen. Säännöllinen treenaaminen porukassa ei ole pahitteeksi kun tähän asti olen puurtanut melko omin nokkineni. VOI-luokassa alkaa olla jo hyvin mielenkiintoisia koukeroita tehtävänä.
Hippa oli uudesta hallista huolimatta suhteellisen hyvällä fiiliksellä. Sukulaiset Topi ja Tessu starttasivat ja menestyivät loistavasti alokasluokassa, mutta ehtivät jo poistua paikalta siihen mennessä kun me saavuimme. Liekö sillä ollut vaikutusta Hipan haahuiluun kun se ihan selkeästi tunsi Tessun jäljet jo heti pihalla. Kehään menossa ei ollut ongelmia, mutta alku meni maata nuuskiessa ja sitä se ei ole ikinä tehnyt. Pitipä tämäkin nähdä.
Kolmas kyltti oli hyppy, josta Hippa leiskautti ohi. Uusin, joten -3 pojoa siitä.
Neljäntenä oli "270 asteen käännös oikeaan". Hillebrand on tarkka näissä heti AVO-luokasta lähtien, joten yritin ottaa käännöksen tiukasti, mutta se kostautui kun Hippa ehti istua. Siitä -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Sillä on kerta kaikkiaan liian painava takamus.
Seitsemäs oli "istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu", josta tuli -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Olemme treenanneet peruutusta hyvin aktiivisesti kun se on jostain syystä paha paikka. Edellisessä postauksessa kerroin, että lopulta se kunnollisella pallopalkalla noin 450 kilometrin päässä kotoa onnistui.
Kun käskin koiran eteeni, se lähtikin vanhasta muistista peruuttamaan ja jouduin käskemään kahdesti istu-käskyn.
Jälleen kerran pitää palata miettimään käskyjen opettamista ja niiden käyttämistä missäkin tilanteessa. Ei ole helppoa.
Yhdeksäs tehtävä oli houkutus, jossa toisena houkuttimena oli käsittämättömän hyväntuoksuinen luu. Monet koirat sitä kävivät nuuskimassa ja niin Hippakin. En vain millään saanut sitä pidettyä kurissa. Virheitä tuli -3 kontrollivirheesta luun nuuskimisesta ja lisäksi -1 kyltin koskettamisesta sekä -1 puutteellisesta yhteistyöstä.
Luulin, että treeneissä houkuttimeksi jätetty lussupallo olisi ollut vaikea, mutta jostain pitäisi saada joku vastaava haiseva kapistus.
Kymmenentenä oli "360 astetta vasemmalle" ja siitäkin -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Sama homma kuin neljännellä kyltillä.
Avoimessa luokassa kierros pitäisi tehdä tiiviisti ja rintamasuunnan säilyä molemmilla samana. Takapään käyttö korostuu, mutta kun koiraparalle on vielä epäselvää, missä hänen takapäänsä on ja mitä sillä pitäisi tehdä. On treenattu ja kehitystä on tapahtunut, mutta ei riittänyt vielä tässä tilanteessa.
Kommentteihin oli laitettu "sujuvaa yhteistyötä" eli ehkä meidän suorituksessa jotain hyvääkin oli.
Kahdeksas kyltti oli "istu, askel oikealle, istu" ja tässä ei tullut miinuksia. Tuomari oli kirjoittanut paperiin vain "muista selvä askel", jota ihmettelin ja kysyin tarkennusta jälkeen päin. Hän sanoi, että olin ottanut liian vähäisen askeleen ja sitä oli pitänyt miettiä, että hyväksyykö vai rapsauttaako siitäkin -10. Oli kuitenkin antanut armoa, joten siinä taisi olla koularimme ratkaiseva juttu. Otin kiitollisena opikseni. Reilu askel, muistan kyllä.
Luokassa oli 13 starttia ja niistä vain viisi sai tuloksen, joten haastava homma oli muillakin kuin meillä.
Lähetin hakemuksen POKSin rally-ryhmään ja toivottavasti pääsen. Säännöllinen treenaaminen porukassa ei ole pahitteeksi kun tähän asti olen puurtanut melko omin nokkineni. VOI-luokassa alkaa olla jo hyvin mielenkiintoisia koukeroita tehtävänä.
Kommentit