Toinen hyl tvä peräjälkeen
Johan nyt on markkinat. Viikko sitten JoA:n hallilla järjestetyssä kisassa en enää keksinyt uusia tapoja mokata rataa, joten tyydyin entisiin kikkoihin. Hylly tuli liian myöhäisestä uusimisesta kuten edellisellä kerralla Pieksämäelläkin. Enhän minä sitä sillä hetkellä tietenkään huomannut, mutta asian selvittyä otti raskaasti pattiin. Näin paljon ei ole vielä koiraharrastuksissa harmittanut, mutta tulipa nähtyä sekin päivä.
Krista Karhun laatima rata olisi ollut täysin suoritettavissa, mutta vireongelma oli jälleen läsnä. Hippa oli kohtalaisen hyvällä mielellä kun kävin hallissa lämmittelemässä, mutta radan alku meni nukkuessa. Koira ei ole JoA:n hallista ikinä tykännyt, mutta on sietänyt sitä kuitenkin. Ilmeisesti sietäminen on unohtunut kun ei olla pitkilleen käyty siellä. Lisäharmina oli katolta kuistin katolle tippuva vesi, jota Hippis jäi kuuntelemaan liikaa. Voi voi näitä herkkiksiä.
Tällä kertaa jopa douppasin itseäni. En suinkaan kuskia tarvinnut, mutta nappasin beetasalpaajaa ihan vain kokeillakseni, onko siitä jännitysoireisiin mitään apua. Kyllä oli. Henki kulki, pumppu ei hakannut itseään pihalle eivätkä jalat vapisseet. Oma olo siis helpottui, mutta eipä siitä suoritukseen mitään vaikutusta ollut. Minkähän tuo olisi koiralle tehnyt... No, jos nyt ei kuitenkaan.
Heti ensimmäisenä tuli -10 kun peruutuksen askelmitta oli vääränlainen. Sen siitä saa kun keskittyy laskemaan niin muut yksityiskohdat unohtuu.
Toisena oli puolenvaihto jalkojen välistä. Uusin sen kun Hippa nukkui eikä tajunnut selkeää asiaa. Siitä -3 ja kyltin kolinasta -1 lisää.
Neljäntenä oli käännös vasempaan (oikealla seuraten edelleen), jossa jo valmiiksi jätättävän koiran oli helppo koukata vasemmalle puolelle. Uusin, mutta tein sen liian myöhään eli tällä kyltillä tuli se ratkaisevin virhe.
Yhdeksäs tehtävä oli tuplasaksalaiset, josta ropisi -10 eriaikaisuudesta. Siitä voisin olla muutamaa mieltä, mutta aivan sama.
10. kyltti oli istu, käännös vasempaan, askel ja istu, josta väheni 1 piste vinoudesta.
14. oli pujottelu edestakaisin, josta väheni puutteellisesta yhteistyöstä ja asentovirheestä kumpaisestakin yksi pojo.
16. oli pyörähdys, josta lähti -10 ohjaajan pysähtymisestä. Mitä ihmettä oikein ajattelin? En ilmeisesti mitään.
17. kyltti oli molemmat oikeaan täyskäännös, josta lähti -3 epätarkkuudesta.
Käytösruutu oli vanha tuttu ja hyvin osattu istuminen edessä, mutta Hippa teki hipat ja nousi seisaalle hetkeä liian aikaisin. Ruutu oli pelottavasti rämisevän kuistin katon vieressä ja vaikka vähän väliä kannustin Hippaa pysymään aloillaan, ei se tällä kertaa riittänyt.
Käytösruudun valvojaa voisin kritisoida sen verran, etten missään vaiheessa kuullut hänen sanovan ajan täyttymisestä. Äänimaailma hallissa on kammottava, joten tuommoiset asiat pitää ilmoittaa riittävän kuuluvasti. En kaiken harmituksen keskellä muistanut mainita tästä paikan päällä, joten sinänsä sillä ei ole väliä. Treeniä vaan lisää, että koira tekee sen minkä pitää.
Kisan jälkeen porukalla lomakkeita tutkiskellessa uhkasin perustaa kennelin. "Vituiksmän" olisi oikein passeli nimi, mutta rotua en vielä osannut päättää. Kisakaverit yrittivät lohduttaa, mitä tietenkin arvostan kovasti, mutta fiilikset olivat silti kovin matalalla.
Nyt me asettaudutaan Hipan kanssa talviunille. Treeneissä käydään jos jaksetaan ja kisakalenteria vilkuilen vasta ensi vuonna. Helmikuussa olisi oman seuran koe, joten elellään nyt sinne asti näillä eväillä.
Krista Karhun laatima rata olisi ollut täysin suoritettavissa, mutta vireongelma oli jälleen läsnä. Hippa oli kohtalaisen hyvällä mielellä kun kävin hallissa lämmittelemässä, mutta radan alku meni nukkuessa. Koira ei ole JoA:n hallista ikinä tykännyt, mutta on sietänyt sitä kuitenkin. Ilmeisesti sietäminen on unohtunut kun ei olla pitkilleen käyty siellä. Lisäharmina oli katolta kuistin katolle tippuva vesi, jota Hippis jäi kuuntelemaan liikaa. Voi voi näitä herkkiksiä.
Tällä kertaa jopa douppasin itseäni. En suinkaan kuskia tarvinnut, mutta nappasin beetasalpaajaa ihan vain kokeillakseni, onko siitä jännitysoireisiin mitään apua. Kyllä oli. Henki kulki, pumppu ei hakannut itseään pihalle eivätkä jalat vapisseet. Oma olo siis helpottui, mutta eipä siitä suoritukseen mitään vaikutusta ollut. Minkähän tuo olisi koiralle tehnyt... No, jos nyt ei kuitenkaan.
Heti ensimmäisenä tuli -10 kun peruutuksen askelmitta oli vääränlainen. Sen siitä saa kun keskittyy laskemaan niin muut yksityiskohdat unohtuu.
Toisena oli puolenvaihto jalkojen välistä. Uusin sen kun Hippa nukkui eikä tajunnut selkeää asiaa. Siitä -3 ja kyltin kolinasta -1 lisää.
Neljäntenä oli käännös vasempaan (oikealla seuraten edelleen), jossa jo valmiiksi jätättävän koiran oli helppo koukata vasemmalle puolelle. Uusin, mutta tein sen liian myöhään eli tällä kyltillä tuli se ratkaisevin virhe.
Yhdeksäs tehtävä oli tuplasaksalaiset, josta ropisi -10 eriaikaisuudesta. Siitä voisin olla muutamaa mieltä, mutta aivan sama.
10. kyltti oli istu, käännös vasempaan, askel ja istu, josta väheni 1 piste vinoudesta.
14. oli pujottelu edestakaisin, josta väheni puutteellisesta yhteistyöstä ja asentovirheestä kumpaisestakin yksi pojo.
16. oli pyörähdys, josta lähti -10 ohjaajan pysähtymisestä. Mitä ihmettä oikein ajattelin? En ilmeisesti mitään.
17. kyltti oli molemmat oikeaan täyskäännös, josta lähti -3 epätarkkuudesta.
Käytösruutu oli vanha tuttu ja hyvin osattu istuminen edessä, mutta Hippa teki hipat ja nousi seisaalle hetkeä liian aikaisin. Ruutu oli pelottavasti rämisevän kuistin katon vieressä ja vaikka vähän väliä kannustin Hippaa pysymään aloillaan, ei se tällä kertaa riittänyt.
Käytösruudun valvojaa voisin kritisoida sen verran, etten missään vaiheessa kuullut hänen sanovan ajan täyttymisestä. Äänimaailma hallissa on kammottava, joten tuommoiset asiat pitää ilmoittaa riittävän kuuluvasti. En kaiken harmituksen keskellä muistanut mainita tästä paikan päällä, joten sinänsä sillä ei ole väliä. Treeniä vaan lisää, että koira tekee sen minkä pitää.
Kisan jälkeen porukalla lomakkeita tutkiskellessa uhkasin perustaa kennelin. "Vituiksmän" olisi oikein passeli nimi, mutta rotua en vielä osannut päättää. Kisakaverit yrittivät lohduttaa, mitä tietenkin arvostan kovasti, mutta fiilikset olivat silti kovin matalalla.
Nyt me asettaudutaan Hipan kanssa talviunille. Treeneissä käydään jos jaksetaan ja kisakalenteria vilkuilen vasta ensi vuonna. Helmikuussa olisi oman seuran koe, joten elellään nyt sinne asti näillä eväillä.
Kommentit