Tekstit

Pyydä positiivisesti, niin saat tarkkaan sen mitä haluat

Kuva
Uskollinen Passattini siirtyi automaailman ikuisuuteen jo vuosia sitten. Elämäntilanteestani johtuen en ole viime aikoina tarvinnut omaa henkilökohtaista autoa, mutta nyt tarvitsen.  Perjantaina 8.11. lähdin kaupunkiin sillä ajatuksella, että en poistu sieltä kuin oman auton kuljettajana. Kyllä Joensuun kokoisesta kaupungista pitää löytyä minun tarpeitani vastaava kulkuneuvo. Kriteerini olivat farmarimalli, vetokoukku ja ei ranskalainen.  Suunnilleen 22 vuotta sitten perheeseen tuli Sitikka. Se vietti palveluksessa vain hetken ja poistui vähin äänin takavasemmalle. En muista, mikä siinä oli vikana, mutta en tykännyt. Niinpä ensimmäinen epäluuloisuuden siemen ranskalaisia autoja kohtaan oli kylvetty mieleni sopukoihin. Kuljetushommissa olen kuskannut paketteja erääseen isojen autojen korjaamoon, jonka repertuaariin Renault Trucks kuuluu. Pojat ovat siinä samalla sivistäneet minua kyseisen merkin ominaisuuksista. Osia on äärimmäisen hankala sovittaa paikoilleen eli siellä ollaan kummalli

Opiskelua

Viikonloppu vilahti Kuopion suunnalla täydennyskoulutuksessa. Kalevalaisten jäsenkorjaajien täytyy käydä päivittämässä osaamistaan ja ammattitaitoaan vähintään joka toinen vuosi pitääkseen nimikkeensä. Minulla edellisestä kerrasta on tullut se kaksi vuotta täyteen. Haluaisin käydä useammin ja jatkossa luultavasti käynkin.  Sain isältä auton lainaan. Kilttiä toimintaa kun vanhan ihmisen vielä vanhemmat vanhemmat auttavat autotonta. Koulutuksen aiheena oli moniongelmaisten ihmisten hoito, kehon sidekudosjärjestelmä sekä kipupisteet eli heijasteet, joita lukemalla voi selvittää vaivan varsinaisen aiheuttajan. Se sijaitsee useimmiten ihan eri paikassa kuin missä kipu itse. Se tässä hoitomenetelmässä on hienointa, että ihminen ihan oikeasti tutkitaan läpeensä. Mikä johtaa mihinkin, mikä johtuu mistäkin. Kouluttajana oli oma mestarini Kalle, jota en ole muutamaan vuoteen nähnyt. Ikäisekseen ihastuttavan hyväkuntoinen ja iloinen oli hän, ja oli mahtavaa taas päästä Kallen kuittailun kohteeksi

Sukellus Armenian ihmeisiin

Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun