Eipä ole basiliskot ainakaan vähenemään päin

Ollaan tässä Aten kanssa nautittu flunssan seurasta. Eilen illalla näytti siltä, että voisi olla taas kypsä normaaliin päiväjärjestykseen ja hoitoon. Vaan ei. Atte ehti jo nukkumaan, mutta tuli valittamaan, että käsiä ja jalkoja kutittaa. Ihmettelin punaisia näppylöitä ja menin netin ihmeelliseen maailmaan itseäni sivistämään ja diagnoosina oli enterorokko (aivan uusi lastentauti). Tekee näppylöitä käsien ja jalkojen lisäksi suuhun, mistä juontuu nimitys suu- ja sorkkatauti.
Tämän lisäksi päikkärin ja eskarin porukassa liikkuu parvorokko (ei ihan niin uusi lastentauti, mutta nevö hööd silti), vesirokko (taatusti kaikille tuttu) ja märkärupi (kuulostaa tosi pahalta).

Atte on vesirokon jo pitänyt, mutta kunhan molemmat käy tuon listan läpi niin eiköhän tässä mökkihöperyys ole lähellä.

Jatsi on ihmeissään kun mamma on päivät kotona, mutta ei lähde mihinkään, sohvalla vaan suunnilleen lohnottaa. Tänä aamuna pääsi Jatsikin pallon kanssa minua jujuttamaan kun kolattiin pihaa. Ihana kun tuli vihdoin lunta.

Kun päiväkodin hoitsut tuosta parvorokosta mainitsivat, pääsin taas vaihteeksi viisauteni näyttämään:
"Parvo? Koiriahan riivaa parvovirus. Pitäiskö nää ipanat viedä eläinlääkäriin rokotettavaksi?"
Hyvä minä. Tuolla lausunnolla vois ehkä pärjätä aivopierujen SM-karsinnoissa.