Yhtä, toista ja yhtätoista

Jos pää on sotkuinen kuin lankavyyhti, tuleeko langanpää esiin suusta, nenästä, korvista vai silmistä? Aivan sama, mutta ei se takuulla ainakaan vetämällä selviä.

Pääsin Laitisen Moonan jälkiryhmään ja tiistaina mentiin kentälle. Olosuhteista johtuen pojat pääsivät mukaan ja viihtyivät hyvin maansiirtofirmansa parissa.
Moona kyseli minun systeemeistäni, millaisia treenejä haluan. Suht kokeneena omin nokkineen vai kuinka. Minähän olen jo muutaman vuoden treenaillut omin nokkineni ja sanoin ottavani ilomielin vastaan palautetta ja sen, että joku katsoo perään.
Seuraamiseen saatiinkin heti hyvä vinkki, kun kerroin Jatsin seilaamistyylistä. Moona pisti minut kävelemään tiukkaa neliötä vastapäivään, vain pari askelta ja käännös. Tästä vielä parannettu versio oli tehdä terävää kulmaa samoin vasemmalle. Kas kummaa, Jatsi löysi takapäänsä ja osasi myös käyttää sitä. Homma toimi loistavasti.

Johanna oli Jessen kanssa myös kentällä ja tuli juttelemaan. Pistin Jatsin paikkamakuuseen opettelemaan kärsivällisyyttä. Oli siinä mokomalla olemista. Pää pyöri kuin pössihavukalla ja kroppa siirtyili kankulta toiselle. Siispä skarppina olemista treenataan.

Keskiviikkona koitti odotettu hetki kun lähdettiin Unelman 9-vuotissynttäreille.
Sisällä odottivat jo Satu ja Susu sekä Hanne ja Unnu. Epäsosiaalinen Hertta oli jäänyt autoon ihmettelemään. Päivänsankarilla oli ihana hilepanta kaulassa ja hymy herkässä. Heti Jatsin tultua tupaan Pami alkoi rähjätä sille tuttuun tapaan ja pisteenä iin päälle lorotti ovenpieleen ihan kunnon lammikon. Että ei ne toisten lapset vaan omat kakarat!
Attea piti muutaman kerran muistuttaa pitämään käsiä alhaalla kun tuppasi unohtumaan, miten vilkkaiden koirien kanssa ollaan.

Lähdettiin pellolle kävelemään ja odottelemaan muita vieraita. Hanne uskaltautui ottamaan räyhä-Hertan mukaan ja kävi ilmi, ettei se niin räyhä olekaan. Pari kertaa tuli jotain sanomista tyttöjen kesken, mutta omistajien vienot karjaisut lopettivat turhat kärhämät. Jatsin ilme ainakin kertoi, että "älkää huutako, tehkää mitä vaan mutta hissukseen". Täytistäkö tuppautuu sekaan kun tietää saavansa komennukset perään?
Aikanaan tippuivat Hilkka ja Pekka sekä Kiri ja Seru-rotikka mukaan. Seru oli vielä pikkupentu ja ihmetteli menoa ja meininkiä. Ensimmäiseksi se tutustui ihmislapsiin ja sitten alkoi synkata Susun kanssa. Mari ja Wallu tulivat myös porukkaan ja Wallu ihastui Herttaan. Hanne oli haltioissaan kun pääsi ihan isommille treffeille ja Hertta meni porukassa kuin kala vedessä.

Miimi oli laittanut koirille oman herkkupöydän eikä ihmiset jääneet yhtään vähemmälle. Ainakin allekirjoittaneella pimeni tyystin päästyään huonolla syönnillä olleen päivän päätteeksi valmiiseen pöytään. Joku järki pitäisi syömisessäkin olla, mutta ei se järki mahaan asti ulotu.

Ruokailun jälkeen lähdettiin ulos vajuttamaan mahaa kahvia varten. Ohjelmassa oli makkaransyöntikilpailu koirille. Unelma haastoi ensin lapsenlapsensa Susun ja hävisi! Miten niin pieni koira niin pienellä suulla voikin vetäistä HK:n sinisen palat niin vauhdilla? Ei voi mitään, Susu jatkoi ja voitettuaan kolme seuraavaa kilpailijaa Satu sanoi, että nyt riittää vähäksi aikaa. Koiranoksennuksen siivoaminen autosta ei ole monen mielihommaa.
Homma jatkui sujuvasti ja niin kävi, että Wallusta tuli makkaramestari syönnin suhteen. Ylivoimaisella vauhdilla se imaisi palaset naamaansa. Kisa tuli ratkaistua ja lähdettiin kahville.

Atella ja Kimmolla oli lystiä Unelman lahjojen kanssa. Unelma oli huolestunut tavaroittensa puolesta, mutta kun se ei sano omille lapsilleen ikinä mitään komentavaa sanaa, ei se sanonut minunkaan lapsilleni. Miimi tuskaili kun ei lapsiressuilla ole kuin koiranleluja leikittävänä. Siinä sitten porukalla naurettiin, että kun on alunperin kireät pipot, vähän leluja ja mökissä ikkunat mehtään päin niin kasvaa vähään tyytyväisiä lapsia.

Aija liittyi mattimyöhäisenä joukkoon tummaan ja ennen kotiin lähtöä piti ratkaista lopullinen mestaruustitteli. Rini ja Wallu asettuivat vastakkain makkaralautasten ääreen ja kuinka kävikään? Wallu on edelleen johtava mestari.

Kylläpä oli huisin kivat juhlat! Ihania koiria ja mukavia ihmisiä, mitäpäs sitä muuta ympärilleen tarvitseekaan. Herkut vielä plussana.

Eilen houkuttelin Marin pannarin voimalla töitten jälkeen lapsenvahdiksi. Kyllä oli työ ja tuska saada hänet vakuuttuneeksi, että se surkea paakelsi on ihan riittävä korvaus riiviömäisten kakaroitten kanssa seurustelusta sen aikaa kun käytin koirat lenkillä.
Wallua piti taas vetää perässä alkumatka. Reilun puoli kilometriä se napanuora venyi, kunnes katkesi ja saatoin päästää herrakoirankin vapaaksi. Wallu ei ole ihan niin sitkeä tapaus kuin Jatsi, mutta tyypillinen aussie kuitenkin. Onko pakko jos mamma ei ole mukana? Joskus on.

Pannarin jälkeen pistin pojat nukkumaan ja me päästiin saunanlämmitykseen ja henkevään keskusteluun. Olipa mukava ilta.

Tänään on meina lähteä Marin töistä päästyä Jamikselle jälkeä ajamaan. Tuuli on kova, mutta katsotaan kuinka äijän käy. Sitten tämä soitti ja kertoi, että Niemitalon Heli on Maaningalla ja tulee meitä moikkaamaan. No sehän passaa.
Jatkuu seuraavassa numerossa.

Kommentit

Miimi sanoi…
Niemitalon Heli (ei Välipirtin). ;-)
Kiitos vaan osuudestanne kuitsin kivoihin kemuihin!
Hanna P sanoi…
Korjattu. Marin pölvästi puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla