Arvoituksellinen Atte ja muita outoja otuksia

Katselin eräänä päivänä Pirkkaa ja ihastuin lihapullavuokareseptiin. Näytin kuvaa Atelle.
"Aattelin tehä illalla tämmöstä ruokaa, käviskö?"
"Joo tee vaan."
Kun ihanantuoksuinen vuoka oli pöydässä, viimeksi äänessä olleella oli kommentti valmiina:
"Yäk minkä näköstä, en syö!"
"Mutta miehän kysyin että voinko tehä tämmöstä ja sie sanoit että siitä vaan."
"Niin sanoin, mutta en sanonu että söisin sitä."
Niin. Tunnen itseni tyhmäksi sekä kaksi- että nelijalkaisten lasteni rinnalla ja jo ajat sitten sanoin, että jos pojat olisivat koiria, ne olisi aussieita. Voi sitä järjen juoksua!

Tänä aamuna oli toisenlainen keskustelu.
"Miten vaniljasta tulee vaniljaa?"
"Niin että mitä häh?"
"Että miten siitä mustasta tulee valkosta?"
"Jaa siitä. Ne mustat jyväset on vaniljaa ja jos tehhään esimerkiks oikeeta vaniljajäätelöö niin siinä on niitä mustia pisteitä. Jos se jätski on ihan valkosta niin siinä on vaan aromiaineita eikä vaniljasta tietookaan."
Selitys tuntui kelpaavan.
"Kun on keltsi ja valtsi ja mie väritin punaseks niin tuli pultsi."
?????????????? *äiti äimänä*
"Tuo on se pultsi!" Atte hihkaisi kun Hippa otti Punaisen Paholaisen (lelu).
Sitten selvisi, että puhelinluettelossa oli joku lasten tehtävä, missä oli ne Keltsi ja Valtsi, joista jälkimmäisestä tuli Pultsi.
Jos minä osaan vaihtaa puheenaihetta ääripäästä toiseen sadasosasekunnissa, niin Atelta se onnistuu vielä nopeammin.

Eilen kävin Kiteellä pikkuserkkuni Tarjan luona pitämässä ihonhoitotilaisuuden. Oli ihan mahtavan kivaa ja yleisö innostunutta.
Heillä on 11- ja 15-vuotiaat tytöt, jotka ovat kouluttaneet 2-vuotiasta Kille-kissaa. Se osaa istua ja antaa tassua käskystä. Tosin tietyllä kissa-asenteella, että "teen jos huvittaa ja palkka on hyvä". Huipputyyppi se Kille!

Siitä innostuneena tartuin toimeen potkurilenkin jälkeen. Jos keskenkasvuiset neidit saavat kissan koulutettua, niin johan on ihme jos minä en saa kahta innokasta koiraa.

Jatsin seuraaminen on edelleen loistavaa, mutta vain liinassa ja hyvin kurinalaisesti toteutettuna. Hyvä niinkin.

Jäävät liikkeet olivat tosi nopeita. Tämän tilanteen kun saisi säilymään, niin mikä olisi ollessa.

Hippaan käytin tällä kertaa samaa lussupallomekanismia, mikä leirillä opittiin ja aika hyvin toimii.
Noutokapula alkoi mennä jakeluun ja siihen oli hyvä päättää treeni.
Nyt on kaksi tyytyväistä koiraa talossa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla