Tiistain toivotut

Facebook, tuo persuksille potkimisen lahja maailmalle, välitti tietoa Hippaan kohdistuvista kuvatoiveista.
Saamanne pitää ja terkkuja Sannalle. Klikkaamalla näkyy mukavammin.

Mikähän siinä on, että kahta aussieta ei saa yhteen kuvaan järkevän näköisinä?







Sen sijaan yksi osaa aina olla kuvattavana oikein sievästi. Söpöliini!

Kommentit

Hanne sanoi…
Voi että miten Hippiäinen on kasvanut jo ihan isoksi!!
24. marraskuuta 2010 klo 9.55
Hanna P sanoi…
Ei se enää ihan hippiäisen kokoinen ole kun on jo Jatsia isompi. Korkeudessa, mutta ei leveydessä ;)
24. marraskuuta 2010 klo 10.32
Miimi sanoi…
Ihana turkki! Ja korva <3
24. marraskuuta 2010 klo 11.39
Hanna P sanoi…
Korva on mahtava! Välillä se tojottaa ihan pystyssä, mutta useimmiten ihan soveliaan näköisesti :D
25. marraskuuta 2010 klo 11.09
Mirka sanoi…
Hippa on kyllä ihan samannäköinen kuin Tessu! Noh, tessu ehkä hiukkasen miehekkäämpi jo, mutta muutoin kuin kaksi marjaa! :)
25. marraskuuta 2010 klo 19.32
Hinni kera piskien sanoi…
Hui kuinka iso se on! Minä en tienny että pennut kasvaa, eikö ne jää muka sellaisiksi marsun kokoisiksi koko loppuelämäkseen..
Ja tuohon seuraavaan tekstiin sen verran että jso muistaa noin hyvin pikkujoulu illan ni se kertoo siitä että ollu ihan liian vähän sitä lakujuomaa :P
1. joulukuuta 2010 klo 18.49
Hanna P sanoi…
Mirkaa, tuutteko Tuusniemelle että pääsee Tessu-poikaa moikkaamaan?

Hinni: Minä olen katsos jo niin vanha ja viisas, että tiedän rajani. Lakuja meni justiin sopivasti että oli kivaa ja silti selvisin sunnuntaina turvallisesti töihin. Rattijuoppouteen en syyllisty, kun siihen voi itse vaikuttaa.
1. joulukuuta 2010 klo 20.14
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Kuva
                                                                      Kuvaaja: IG Kaiku Photography   Kaikki koirani ovat olleet narttuja, koska jostain syystä olen narttukoiraihminen. Jatsi tuli meille Miimin aloitteesta, Hippa oli pentueen ainoa narttu ja samoin Nomsan valinta pentueesta oli helppo, koska se oli ainoa tyttöpentu. Vai valitsiko Nomsa minut omistajakseen? Vai miksikä se minut valitsi? Jo pikkupentuna Nomsa oli erilainen kuin aiemmat aussieni. Se oli itsenäinen ja jääräpäinen oman tiensä kulkija, mutta silti äärettömän kiltti. Tyyni kuin viilipytty lähes kaikissa tilanteissa, aussieksi ylimaallisen rauhallinen ja hiljainen, käsittämättömän haukkumaton. Ainoat asiat, mitä Nomsa pelkäsi, oli mattojen tamppaaminen ja pulttipyssyn tärinä (järkyttävä ääni, en itsekään sitä siedä). Rakastin ja rakastan edelleen Nomsaa ja se minua, mutta jotain jännää meidän suhteessa alusta lähtien oli. En saanut siihen semmoista yhteyttä kuin muihin koiriini. Suurin haaste oli se, että se o
Lue lisää

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

...kuutonen, seiska ja Laineen Reiska. Niin että montako koiraa meillä nyt olikaan?! Ojalan laskuopin mukaan kolme, mutta ääni, liike ja aussiekerroin otettuna yhtälössä huomioon, sisällä noin yhdeksän ja ulkona himpun verran vähemmän. Toma tuli maaseudun rauhaan pauketta ja levotonta seuraa pakoon. Että se siitä maaseudun rauhasta sitten. Että voi olla äänekästä ja vikkelää sakkia! Lähdettiin kolmikon kanssa lenkille ja entiseen malliin meno yltyi holtittomaksi. Ensimmäisen kilometrin ajan Hippa roikkui Toman niskassa kuin kiinni kasvaneena ja Jatsi räyhäsi poliisitätinä. Hämärässä eestaas pomppiva valtava ärisevä möykky olisi karkottanut kenet tahansa. Pikkuhiljaa miehinen uros Toman sisällä sai tulta alleen ja Hippa joutui vuorostaan pakenemaan. Siitä se tasapaino löytyi. Koirat saivat tasapuolisesti poikien aamulliset ruuantähteet. Tytöt saivat kupit ensin eteensä. Toma yritti uskotella minulle, että kyllä hän saa kotonakin hyökätä kupille ihan tuosta vaan. Onneksi minua oli valist
Lue lisää

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla

Kuva
Meikäläiset konkurssintorjujat eivät tässä maailmanajassa juuri lomaile, mutta parin päivän ajan irrottauduimme arkikuvioista. Olen jo pitkään halunnut käydä Imatrankosken juoksutusta katsomassa ja matkalla oleva Parikkalan patsaspuisto on myös lukeutunut käyntikohteisiin.  Lauantaiaamuna 7.8. lähdimme ajelemaan 6-tietä etelään. Ensimmäinen stoppi oli muistaakseni patsaspuistossa. Kyseessä on Veijo Rönkkösen (1944-2010) peräti 50 vuoden työ. En lähde toistamaan faktoja, koska ne voi lukaista  puiston omilta sivuilta . Nähtävää riittää, ja enimmäkseen melko häijyä semmoista. Voi vain miettiä, mitä taiteilijan päässä on liikkunut.  Joogatarha on omasta harrastuksesta syntynyt kokoelma. Puiston vanhin teossarja. Tämä on huvittavimmasta päästä. Koira nostaa koipea ja kuikuilee hameen alle. Hmm? Kyllä, suussa on aidot tekarit. Miksi tuo Jukolan Jussin näköinen ukko hymyilee piiskan viuhuessa? Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Toisista paikka on niin ahdistava, ettei toinen vierailu tul
Lue lisää