Tiistain toivotut

-
Facebook, tuo persuksille potkimisen lahja maailmalle, välitti tietoa Hippaan kohdistuvista kuvatoiveista.
Saamanne pitää ja terkkuja Sannalle. Klikkaamalla näkyy mukavammin.

Mikähän siinä on, että kahta aussieta ei saa yhteen kuvaan järkevän näköisinä?







Sen sijaan yksi osaa aina olla kuvattavana oikein sievästi. Söpöliini!

Kommentit

Hanne sanoi…
Voi että miten Hippiäinen on kasvanut jo ihan isoksi!!
24. marraskuuta 2010 klo 9.55
Hanna P sanoi…
Ei se enää ihan hippiäisen kokoinen ole kun on jo Jatsia isompi. Korkeudessa, mutta ei leveydessä ;)
24. marraskuuta 2010 klo 10.32
Miimi sanoi…
Ihana turkki! Ja korva <3
24. marraskuuta 2010 klo 11.39
Hanna P sanoi…
Korva on mahtava! Välillä se tojottaa ihan pystyssä, mutta useimmiten ihan soveliaan näköisesti :D
25. marraskuuta 2010 klo 11.09
Mirka sanoi…
Hippa on kyllä ihan samannäköinen kuin Tessu! Noh, tessu ehkä hiukkasen miehekkäämpi jo, mutta muutoin kuin kaksi marjaa! :)
25. marraskuuta 2010 klo 19.32
Hinni kera piskien sanoi…
Hui kuinka iso se on! Minä en tienny että pennut kasvaa, eikö ne jää muka sellaisiksi marsun kokoisiksi koko loppuelämäkseen..
Ja tuohon seuraavaan tekstiin sen verran että jso muistaa noin hyvin pikkujoulu illan ni se kertoo siitä että ollu ihan liian vähän sitä lakujuomaa :P
1. joulukuuta 2010 klo 18.49
Hanna P sanoi…
Mirkaa, tuutteko Tuusniemelle että pääsee Tessu-poikaa moikkaamaan?

Hinni: Minä olen katsos jo niin vanha ja viisas, että tiedän rajani. Lakuja meni justiin sopivasti että oli kivaa ja silti selvisin sunnuntaina turvallisesti töihin. Rattijuoppouteen en syyllisty, kun siihen voi itse vaikuttaa.
1. joulukuuta 2010 klo 20.14
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Taivalkoskelle korjaamon kautta - kuinkas muutenkaan

-
Kuva
Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...
Lue lisää