Uusi vuosi avasi uusia ovia
Niin, taipuuhan se vahvakin ratakisko kun tarpeeksi lämmittää ja riittävän isolla lekalla takoo. Samalla lailla kävi minun jääräpäisten mielipiteiden ja näin löysin itseni jälleen Facebookista. Tammikuun alussa sinne liityin ja onhan se ihan kiva. Toisinaan jopa hyödyllinen.
Mutta huomattavasti merkittävämpi käynti oli ovesta, jossa lukee "päivätyö".
Se on jo nähty, että ei ne minun hämärät bisnekset elätä, joten jotain tartti tehrä. Syksyllä rengasliikkeessä käydessäni vastaus käveli turkkilaisen ystäväni Alin muodossa vastaan. Hänellä on tulkkivälitys, jota ei ehdi hoitamaan. Kiirettä piti kun edellinen sihteeri lähti kävelemään, joten siltä seisomalta pyysi minua töihin. Ei tarvinnut kovin kauan miettiä.
Yritys on uusi ja palkkaneuvottelut veivät aikaa, mutta kuukausi sitten aloitin hommat. Tosin Kelan korvauksilla työkokeilun nimissä pari kuukautta, jonka jälkeen minusta tulee palkattu duunari.
Minulla on varmaan joku sisäsyntyinen ominaisuus hypätä mustaan aukkoon kun semmoinen avautuu lattiaan edessäni. Teen töitä jonnekin tulevaisuuteen hyvin pienellä palkalla, mutta tämä on näillä tienoilla ainoa lajiaan ja uskon että yritys kehittyy niin että tästä saa kunnon elannon. Alku oli haastavaa, mutta pikku hiljaa pääsee sisälle.
Alilla tuntuu olevan vahva luottamus minua kohtaan enkä tiedä mitä olen sen eteen tehnyt, mutta pyrin olemaan luottamuksen arvoinen. Olen varmaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta syntynyt onnellisten tähtien alla. Ei nykyään työtarjouksia ojenneta lahjapakettina suoraan syliin, joten turha nirsoilu pois. Elän hetkessä ja iloitsen siitä.
Aivan, välillä on hiljaista ja varsinkin perjantaisin. Silloin kun ei ole tekemistä, saan tehdä mitä huvittaa. Esimerkiksi naputtaa blogia.
Mutta huomattavasti merkittävämpi käynti oli ovesta, jossa lukee "päivätyö".
Se on jo nähty, että ei ne minun hämärät bisnekset elätä, joten jotain tartti tehrä. Syksyllä rengasliikkeessä käydessäni vastaus käveli turkkilaisen ystäväni Alin muodossa vastaan. Hänellä on tulkkivälitys, jota ei ehdi hoitamaan. Kiirettä piti kun edellinen sihteeri lähti kävelemään, joten siltä seisomalta pyysi minua töihin. Ei tarvinnut kovin kauan miettiä.
Yritys on uusi ja palkkaneuvottelut veivät aikaa, mutta kuukausi sitten aloitin hommat. Tosin Kelan korvauksilla työkokeilun nimissä pari kuukautta, jonka jälkeen minusta tulee palkattu duunari.
Minulla on varmaan joku sisäsyntyinen ominaisuus hypätä mustaan aukkoon kun semmoinen avautuu lattiaan edessäni. Teen töitä jonnekin tulevaisuuteen hyvin pienellä palkalla, mutta tämä on näillä tienoilla ainoa lajiaan ja uskon että yritys kehittyy niin että tästä saa kunnon elannon. Alku oli haastavaa, mutta pikku hiljaa pääsee sisälle.
Alilla tuntuu olevan vahva luottamus minua kohtaan enkä tiedä mitä olen sen eteen tehnyt, mutta pyrin olemaan luottamuksen arvoinen. Olen varmaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta syntynyt onnellisten tähtien alla. Ei nykyään työtarjouksia ojenneta lahjapakettina suoraan syliin, joten turha nirsoilu pois. Elän hetkessä ja iloitsen siitä.
Aivan, välillä on hiljaista ja varsinkin perjantaisin. Silloin kun ei ole tekemistä, saan tehdä mitä huvittaa. Esimerkiksi naputtaa blogia.
Kommentit