Rallaati rallaa!
Jokin aika sitten aioin ilmoittaa Hipan viime vuoden rallytulokset Aussieyhdityksen vuoden koira -kilpailuun, mutta eipä tämä perin hupaisa laji ollut koko listalla. Kysyin, että mikä mättää ja sain vastauksen, että siihen hätään kukaan ei halunnut/kyennyt laatia pistelaskutaulukkoa.
Onneksi avauduin tästä sopivassa seurassa ja niinpä muutaman rallyihmisen kanssa pidettiin muutaman tunnin chattikokous, jossa puntaroitiin asiaa. Tuloksena oli käyttökelpoinen laskelma, jonka hallitus pikaisesti kokoontuneena hyväksyi. Tulipa hyvä fiilis kun sai jotain konkreettista aikaan.
Ei Hipan pisteillä voittoon ole kärkkymistä, mutta pääasia oli osallistuminen. Onpa nyt pitkästä aikaa tullut tehtyä jotain edes jollain tavalla. Pitäisiköhän se taulukko printata seinälle kannustimeksi...
No, treeni-into on taas pilkahtanut esiin täällä päässä ja Hipan päässä myös. Hain PoKSin pienryhmään ja pääsin myös. Eilen oli ensimmäiset treenit. Ajatuksena lähinnä se, että säännöllinen rutiini auttaa minua lähtemään ja ryhmän paine kannustaa tekemään läksyt.
Lisäajatuksena oli, että saisin oppia ja vertaistukea VOI- ja MES-luokkien opetuksessa. Lopputulos oli se, että me ollaan Hipan kanssa ryhmän pisimmälle ehtineet. Mukana on myös ihan aloittelijoita sekä siltä ja väliltä. Eli hyvin tasapainoinen ja kiva ryhmä.
Jokainen treenaa omia juttujaan, mutta puolentoista tunnin sessiossa on kyllä jokaisella aikaa katsoa kaverin perään ja antaa vinkkejä jos kuka semmoisia kaipaa. Suunnittelimme lyhyen radan ja sen lisäksi muutamia irtokylttejä.
Oikealla seuraamista pitää viilata paljon, mutta kyllä se sieltä lähtee. Syksyllä Virpin luona jalkapallon avulla uomansa löytänyt peruuttaminen on myös edennyt ja Hippa peruuttaa kolme omaa mittaansa suhteellisen suoraan. Välillä kampeaa jommalle kummalle puolelle, mutta herkkä paimenkoira onneksi väistää painetta ja pieni käsiapu oikaisee linjat.
Kyllä siinä oli työmaata, mutta kärsivällisyys kasvattaa luonnetta, jälleen kerran. Enimmäkseen minun, koska Hippahan tekee kaikkensa kertoakseen miten toivoo itseään koulutettavan, mutta ihminen on tyhmä.
Onneksi avauduin tästä sopivassa seurassa ja niinpä muutaman rallyihmisen kanssa pidettiin muutaman tunnin chattikokous, jossa puntaroitiin asiaa. Tuloksena oli käyttökelpoinen laskelma, jonka hallitus pikaisesti kokoontuneena hyväksyi. Tulipa hyvä fiilis kun sai jotain konkreettista aikaan.
Ei Hipan pisteillä voittoon ole kärkkymistä, mutta pääasia oli osallistuminen. Onpa nyt pitkästä aikaa tullut tehtyä jotain edes jollain tavalla. Pitäisiköhän se taulukko printata seinälle kannustimeksi...
No, treeni-into on taas pilkahtanut esiin täällä päässä ja Hipan päässä myös. Hain PoKSin pienryhmään ja pääsin myös. Eilen oli ensimmäiset treenit. Ajatuksena lähinnä se, että säännöllinen rutiini auttaa minua lähtemään ja ryhmän paine kannustaa tekemään läksyt.
Lisäajatuksena oli, että saisin oppia ja vertaistukea VOI- ja MES-luokkien opetuksessa. Lopputulos oli se, että me ollaan Hipan kanssa ryhmän pisimmälle ehtineet. Mukana on myös ihan aloittelijoita sekä siltä ja väliltä. Eli hyvin tasapainoinen ja kiva ryhmä.
Jokainen treenaa omia juttujaan, mutta puolentoista tunnin sessiossa on kyllä jokaisella aikaa katsoa kaverin perään ja antaa vinkkejä jos kuka semmoisia kaipaa. Suunnittelimme lyhyen radan ja sen lisäksi muutamia irtokylttejä.
Oikealla seuraamista pitää viilata paljon, mutta kyllä se sieltä lähtee. Syksyllä Virpin luona jalkapallon avulla uomansa löytänyt peruuttaminen on myös edennyt ja Hippa peruuttaa kolme omaa mittaansa suhteellisen suoraan. Välillä kampeaa jommalle kummalle puolelle, mutta herkkä paimenkoira onneksi väistää painetta ja pieni käsiapu oikaisee linjat.
Kyllä siinä oli työmaata, mutta kärsivällisyys kasvattaa luonnetta, jälleen kerran. Enimmäkseen minun, koska Hippahan tekee kaikkensa kertoakseen miten toivoo itseään koulutettavan, mutta ihminen on tyhmä.
Kommentit