Potkua treeneihin koulunpenkin kautta

Syksystä lähtien olen käynyt Hipan kanssa PoKSin hallilla rallytreeneissä. Maaliskuussa tuli Elli Kinnunen (Etoelävä) pitämään koulutusta ja pääsin mukaan. Pitkään aikaan en ole käynytkään missään koira-aiheisilla kursseilla.

Aluksi oli lyhykäinen teoriaosuus rally-tokosta tai oikeastaan koirankoulutuksen psykologiasta. Kysymykseen "haluatko RTVA-tittelin" käsiä nousi monta, kun taas kysymykseen "aiotko hankkia RTVA-tittelin" käsiä ei enää noussutkaan kuin jokunen.

Moni haluaa valioitua, mutta tosipaikan tullen ei välttämättä olekaan valmis tekemään tarpeeksi töitä sen eteen. Tavoitteiden asettaminen kannattaa ehdottomasti, vaikka tavoite ei toteutuisikaan. Mitä sitten? Ehkä asia on liian vaikea kuten minulla voittajaluokan tokon koulutus Jatsille. En enää haaveile tokovaliosta. Eipä silti, ei Jatsistakaan siihen enää ole.

Ellin mukaan on ongelmia ja tekosyitä. Ongelmiin voi etsiä ratkaisuja ja tekosyitä pilkkoa pienemmiksi palasiksi, kunnes ne eivät ole enää tiellä.

Esimerkiksi minun koirani ei etene, koska olen laiska treenaaja.
Miksi olen laiska?
- Väsyin työelämässä, mutta se meni ohi. Ei ole enää työväsymystä.
Enkö saa yksin treenattua?
- Siispä hankkiudun ryhmään. Maksullinen hallipaikka takaa jatkuvuuden.
Eikö ryhmä ole kiva?
- On. (Jos kellä ei ole kivaa ryhmää, vaihda toiseen.)
Eikö löydy aikaa?
- Koira ruokitaan yleensä kahdesti päivässä. Ota ruokintahetket käyttöön, niillä nappuloilla treenaa jo monta juttua. Minä toteutan tämän ottamalla joka lenkille namit mukaan.
Tarvitaanko muuta tuuppausta liikkeelle?
- Ilmoittautumisia kokeisiin sitten vain. Muut kaverit voivat myös auttaa liikkeelle jos vieläkin kehtuuttaa.

Viisaita sanoja. Sitten päästiin hallin puolelle ja koiran kanssa asiaan.

Hipalla on nykyään intoa treenien alussa ja se purkautuu hyvin moninaisina ääninä. Sanoin Ellille, että siitä se alun jälkeen rauhoittuu, mutta Elli tuumasi, ettei huutamista tarvitse sietää edes alussa. Hän kertoi tutustuneensa kavereitten koirien myötä aussieitten ajatusmaailmaan ja sanoi, että monella on samaa vaivaa. Meilläkin jo vuosia palkkana ollut lussupallo toimii myös viilentäjänä. Kun pari minuuttia lussuttaa palloa, enin virta valuu maahan ja päästään treenaamaan hiljaista koiraa heti alusta lähtien.
Yksinkertaista, rakas Watson. Kun vain tulee ajatelleeksi.

Kisoissa olen tehnyt toisin päin kun vire on matalammalla. Näytän palloa, että tämän saat kun tehdään ensin hommat ja se on toiminut. Toiveissa olisi, että vireen saisi kisatilanteessakin sen verran korkealle, että voisi jäähdytellä ennen kehään menoa.

Varsinaisista koulutuksellisista jutuista jäi päällimmäisenä mieleen se, että puolenvaihtoja ei kannata tehdä ennen kuin seuraaminen oikealla on varmaa. Se oli meidän kohdalla jo myöhäistä, koska olin jo opettanut puolenvaihtoja. Toinen neuvo oli, että puolenvaihdot opetetaan aluksi vain paikallaan, ei seuraamisen yhteydessä. Senkin olin jo ehtinut tehdä juuri päinvaistoin.

Vaihtojen treenaaminen on hyvää kyökkipuuhastelua; ei vaadi paljon tilaa ja suulliset käskyt vahvistuvat siinä samalla. Rallyssa joutuu koiralle opettamaan niin uskomattoman määrän eri käskyjä, että sitä ei usko erkkikään ennen kuin itse kokee.

Kurssista jäi hyvä mieli ja intoa jatkamaan harjoittelua.
Entä mitä vastasin noihin alussa esitettyihin kysymyksiin? Kyllä ja kyllä. Nälkä kasvaa syödessä ja aion hankkia RTVA-tittelin Hipalle. Mikäli se on minusta kiinni.