Android-ukko heittämään unihiekkaa
Ihan alkuun pikku huomautus: kaikki tässä lukemasi on vain minun kokemustani. Lue avoimella mielellä ja kokeile itse sen sijaan, että säikähdät ja mahdollisesti tuomitset ketään osapuolia. Kiitos.
Olen kärsinyt turhan kevyestä unesta jo liian kauan. Nukahdan heti kun lasken pään tyynyyn, mutta pahimmassa tapauksessa jo parin tunnin päästä herään ihmettelemään, että mitäs sitten leikitään. Joko nukahdan uudestaan tai jään valvomaan pidemmäksi aikaa. Kummin tahansa, yhtä huono homma. Yhtäjaksoinen yöuni on hengelle ja terveydelle äärimmäisen tärkeää.
Olen tavannut Peremmälle oy:n Katjan yrittäjien tapaamisissa ja olemme todenneet olevamme henkisesti samalla kaistalla. Katja on monipuolinen hyvinvoinnin asiantuntija, mm. hypnoterapeutti ja akupunktiohoitaja.
Itse olen aina ollut kiinnostunut mielen koukeroista ja se on omassa työssänikin isossa roolissa. Ihminen on nerokas kokonaisuus, fyysisen kehon kuljettama henkinen olento, jonka potentiaali on ääretön. Se vain pitää kaivaa esille.
Varasin ajan hypnoterapiaan, jotta päästään kaivelemaan syvemmältä ja painelin Peremmälle.
Ensimmäisen kerran aluksi Katja kertoi asiasta yleisesti. Siitä voi lukea hänen blogistaan Mitä hypnoosi on?
Mielenkiintoista ja uutta tietoa itselleni oli se, että ihmisen arvot ovat hänen alitajunnassaan. Niitä ei tarvitse osata nimetä, mutta siellä ne ovat. Toisin sanoen hypnoterapeutti ei ”aja” ihmisen tajuntaan mitään, mikä sotii hänen arvojaan vastaan. Kaikki mikä tehdään, tapahtuu hyvällä periaatteella.
Olen harrastanut joogaa ja meditaatiota jo vuosia, joten tietoinen rentoutuminen on minulle tuttua. Lähdimme liikkeelle siitä Katjan ohjaamana eli jokainen kehonosa rentoutettiin alkaen jaloista. Kun päästiin päähän, filmi katkesi. Seuraava havainto oli se, kun Katja laski 10:stä alaspäin virkistääkseen minut tähän hetkeen ja paikkaan.
Olo oli ensin pöllämystynyt ja hetken päästä erittäin virkistynyt. Jatkoin päivää hyvällä mielellä, odottaen mitä seuraavana yönä tapahtuisi.
No, sehän meni hiukan eri tavalla kuin odotettiin. Yö toisensa perään vähäinenkin uni katosi sen siliän tien. Joko heräsin vähän väliä tai valvoin entistäkin pidempiä pätkiä kokeillen kaikki keinot vajota jonkin sortin tiedottomuuteen. Toki tiedän, että mikä tahansa vaiva usein ensin pahenee ennen kuin alkaa parantua.
Unen lisäksi katosi ruokahalu ja makuaisti ikään kuin loiveni. Se oli jännä tunne. Huomasin eräänä iltana, että en ollut syönyt mitään aamupalan jälkeen eikä tuntunut missään. Tiedostin, että tarvitsen ruoan mukana tulevia ravintoaineita ja energiaa, joten söin. Tämän lisäksi kaikki mitä söin, maistui miedommalta. Ei ollut enää äärimmäisen ihania tai ällöttäviä makuja. Toisin sanoen monille liiankin tutut mieliteot ovat poissa. Helpottaa kukkaroa kun ei tarvitse herkkuosastoja katsella kaupassa ja pärjää vähemmällä muutenkin. Olo kevenee ja vyötärö kapenee.
Kahden viikon kuluttua kysyin Katjalta, että milloinkahan hoito alkaa vaikuttaa ja kerroin nuo tuntemukseni. Hän oli aivan ällistynyt, koska lähimainkaan mitään tuommoisia ei viimeksi käsitelty. Hän suggestoi mieleeni vain rentoutta ja hyvää unta. Varasimme ajan toiseen käyntiin.
En muista, olenko täällä kertonut astraalimatkoistani. Olen siis tehnyt huikeita reissuja toisissa ulottuvuuksissa sekä unen kautta että valve-elämässäni ja taitava hypnoterapeuttini tietää tämän. Niinpä hänellä oli takataskussaan minua varten todella kivoja juttuja. Nyt hypättiin suoraan syvään päätyyn tapaamaan sitä tyyppiä, joka on osa minua ja estää minua nukkumasta.
Toinen disclaimer: tätä ei normaalisti tehdä toisella hypnoosikerralla, ellei terapeutti ole aivan varma asiakkaansa vastaanottokyvystä. Minun tapauksessa hän tiesi tarkkaan, että homma toimii.
Istuin sohvalle rentoon asentoon ja sain maadoituksen varmistamiseksi suolakidepallot käsiini. Tiedättehän ne oranssit suolalamput? Samaa ainetta.
Aloin laskeutua rappusia alas. Jokaisella askeleella rentouduin yhä enemmän ja kymmenen askelman päässä oli käytävä.
”Kulje käytävää pitkin. Näet sen päässä oven ja sen luona kynttilän valaisemassa tietäsi. Kun pääset ovelle ja astut sisään, nyökkää merkiksi.” Katjan rauhoittava ääni opasti matkalaista.
Nyökkääminen oli vaikeaa. En millään meinannut ymmärtää, että minun pitää tehdä jotain, vaikka tästä keskusteltiin ennen aloitusta. Olin täysin tietoinen ympäristöstä, Katjan äänestä ja silti jossain muualla. Suolakidepallot olivat kadonneet eli käsiäni en enää tiedostanut. Minut on todella helppo hypnotisoida syvälle rentouden tilaan. Aikani tuumittua sain nyökättyä Katjalle merkin, että olin kyseisessä paikassa.
”Tulet kirkkaanvalkoiseen huoneeseen. Siellä on kaikki hyvät asiat elämässäsi, kokemukset, tunteet, ajatukset. Huoneen takanurkassa on pieni ovi. Kävele sitä kohti.”
Tein työtä käskettyä.
”Avaa ovi avaimella, jonka saat minulta.”
Hämmästyin. Ai Katja on täällä kanssani? Ojensin vasemman käteni ja sain siihen avaimen, mutta muuten ignoorasin hänet kokonaan. Siirsin avaimen oikeaan käteeni ja työnsin sen lukkoon. Ovi oli karmea, raskas ja rautainen, kuin alimmista mieleni syövereistä peräisin olevan tyrmän ovi. Eikä avautunut.
Ensinnäkin minua pelotti lähestyä ovea. Se näytti kamalalta. Ilmeisesti sen takia avaaminen oli vaikeaa. Temppuilin avaimen kanssa vaikka miten pitkään. Turhauduin ja otin dynamiittia avuksi, koska tiesin etukäteen, että siinä maailmassa luodaan asioita ajatuksen voimalla. Ei auttanut kunnon pamauskaan. Sitten hoksasin, että minähän voin kävellä seinien läpi, koska olen harrastanut sitä vaikka kuinka monesti reissuillani. Otin askelen ovea kohti ja kops! Löin otsani oveen. Jo nyt on markkinat! En voinut tajuta, että tämäkään ei toiminut.
”Ihan rauhassa.” kuulin Katjan tyynnyttelevän äänen hänen huomattuaan epäröintini toisessa maailmassa.
Sisuunnuin omasta nynnyilystäni ja tuuppasin ovea hartiallani täysin voimin. Se oli ruosteinen ja jäykkä. Ovi raottui, mutta taas hiipi pelko mieleen. Menin ovesta sisälle ja siellä oli todellakin synkin mahdollinen tyrmä mieleni syövereistä. Nyökkäsin merkin Katjalle.
”Kiitos. Huoneessa on pieni hahmo. Se on se osa sinua, joka estää nukkumisesi. Miltä se näyttää? Kysy siltä, miksi se herättää sinut. Mitä se tarkoittaa herättämisillä? Voit käydä keskustelun millä tavalla tahansa. Telepaattisesti, tuoksuina, tuntemuksina tai vain pelkkänä tietona.”
Selvä homma, nämä ovat minulle tuttua kauraa.
Mielenkiintoista nähdä, kuka minua kiusaa, ja taas sain hämmästyä. Ei ole todellista! Hahmo oli pikkuinen android-ukko, mutta ei vihreä vaan harmaa. Uskomatonta, miten mieleni toimiikaan. Pyöräytin silmiäni, mutta eipä muuta kuin kyselemään.
”Miksi herätät minut?”
”Pelkään.”
”Mitä?”
”Että kuolet.”
”Ai nukkuessa? Ihan tyhmää. Tarvitsen unta ja toisekseen haluan lentää.”
”Teet vääriä asioita.”
”Ai lentäessä? Teenkö mielestäsi pahoja asioita?”
”Teet. Mutta vain pahoille ihmisille.”
”En erota siellä pahoja hyvistä. Olen vain ihmisolento ja tarvitsen unta. Miksi et salli sitä?”
”…”
Tuli myös sana kateus, mutta ei selvinnyt kuka on kateellinen ja kenelle.
”Herääminen estää lentämisen. Sekö on tarkoituksesi?”
En enää muista olennon vastausta. Se jatkoi samaa vänkäämistä ja kyllästyin.
”Ole keskenäsi, menen pois!”
Nyökkäsin merkin, että keskustelu oli käyty.
”Nyt voit antaa hahmolle ohjeita, miten toimia kanssasi.” Katja jatkoi matkaoppaana toimimistaan.
No nyt päästiin asiaan!
”Ensi yönä huolehdi siitä, että nukun hyvin ja yhtäjaksoisesti aamuun asti. Jos näen unia, anna minun katsella niitä. Jos irtaudun liitämään, päästä menemään. Olen käynyt toisessa universumissa omin nokkineni, joten osaan kyllä. Neuvo minua erottamaan hyvät pahoista ja opeta tekemään oikeita asioita väärien sijaan.”
Hahmo ei sanonut enää mitään. Se kuunteli ja otti ohjeet vastaan mukisematta. Nyökkäsin Katjalle.
”Ota hahmo mukaasi ja palaa kirkkaanvalkoiseen huoneeseen. Siellä on edelleen kaikki ja pelkästään hyvät asiat elämässäsi. Kun käännyt katsomaan pientä ovea, se pienenee ja haalistuu. Pienenee ja haalistuu niin, että häviää kokonaan. Nyt sitä ei ole enää. Kävele ovelle, josta tulit. Edessä on rappukäytävä ja 10 askelmaa ylös.”
Portaita noustessa Katja virkisti minut päivätietoisuuteen.
”No, mitäs siellä näkyi?”
Heti hypnoosista palattua muistin kaikki tapahtumat erittäin hyvin. Nauroimme kun kerroin android-ukosta, ovesta, dynamiitista ja otsan kopsauttamisesta oveen. Siinä vaiheessa olin vaipunut vielä syvemmälle. Katja ammattilaisena havaitsi tämän hengitykseni muuttumisesta ja muusta olemuksesta. Hän kehui taitoani käyttää hyväksi eri asioita, vaikka ne eivät siinä tilanteessa toimineetkaan odotetulla tavalla.
Se, että tyrmän ovi näytti pelottavalta samoin kuin koin sinne menemisen, oli viesti alitajunnaltani. Toinen oli sieltä löytynyt hahmo, joka oli pelkästään huvittava. Tulkitsen tämän niin, että vuosien treenaamisesta huolimatta tuntemattoman pelko edelleen vaivaa. Se on vain omassa mielessä, joka luo asioita edellisten kokemusten perusteella kykenemättä luottamaan tulevaan. ”Eihän tämä niin paha ollutkaan”, oli android-ukon sanoma mielelleni.
Luotan siihen, että jotain pelkoja on nyt suljettu pysyvästi omaan tyrmäänsä.
Kommentit