Hippasen verran höpinää

Pentua on odotettu jo jonniin aikaa sen verran kiihkeästi, että aloitin ajanlaskun helpommasta kohtaa eli syntymästä. Nyt odotus on uuden ajanlaskun mukaan puolessa välissä kun T-pentueelle tuli tänään ikää neljä viikkoa. Miepä tunnen tuon! Se on se jonka nimeä en just nyt muista, mutta tuoksuu kekseille ja mullalle. Eli hyvä tyyppi. Kyllä meikätytöltä posetus onnistuu! Jotenkin lähes surrealistinen tunnelma. Tykkään tästä! Rappujen viereen oli kätketty valtava luu. Jatsi alkoi kaivaa sitä esiin Pamin katsellessa huolestuneena vieressä. Ei sentään kerjännyt verta nenästään ja mennyt härkkimään aarretta itselleen. Jatsia ärsytti haisevat pennut, mutta luu antoi kaivattua lohtua. Pamille ei jäänyt kummoistakaan luunripettä ja senkin vähäisen se erehtyi kantamaan keittiöön. Ei suostunut viemään takaisin ulos ja Miimi nakkasi jämän roskiin. Pami-parka. Kimmo koirien ympäröimänä aurinko olallaan. Onnellisuuden ruumiillistuma: Atte keksiä naamassa ja Hippa sylissä. Laitoin kaikki Hipan ja ve...

On se ihme juttu. Jos ei pohjolan tuuli puhalla luita ja ytimiä myöten, niin sitten hiki valuu. Jos lämpötila on muuten sopiva, niin sitten ryöpsähtää kaikki taivaan hanat kerralla auki. Sen jälkeen viimeistään palelee. Karva pöllyää ja jos ei pöllyä, millisilppu kutittaa nenää ja pistelee silmiä. Väkijoukko ahdistaa ja räksytys piinaa korvia. Jos kävelet vähän väärällä tyylillä, joku etukäteen stressaantuneen emännän väärällä tassulla noussut terrieri tarraa nilkkaan. Viimeistään siinä vaiheessa viattoman uhrin toinen jalka on uhkaavasti ojentumassa kohti liukumiinaa. Puhumattakaan niistä summista, jotka pahimmillaan joutuu maksamaan tuosta lystistä. Se oli Suvi-Karelia 2010 ei-näyttelyihmisen kuvaamana. Kyllä oli kiva nähdä tuttuja ihmisiä ja kauniita koiria roppakaupalla. Markkinakojut vetivät puoleensa kuin hunaja mehiläistä ja mukaan tarttui metrilakua, koiranleluja ja karsta. Jos aiemmin mainittuja seikkoja ei huomioida, oli oikein mukavaa. Varsinkin kun ei tarvinnut omaa koiraa ...

Jatsi nimittäin, jäljellä nääs. Eilen oli äärimmäisen onnistuneet treenit. Osasin tallata tarpeeksi pitkän jäljen ja kepeillä välimatkat vaihteli sopivasti. Tarvitseeko edes mainita, että kaikki nousivat? Janaa pitää treenata, koska taas lähti kaartamaan vissiin tuulen suunnan mukaan. Otti sentään oikean suunnan, kun pääsi jäljelle ja siitä olen iloinen. Ensin meinasin, että en ota esineruutua ollenkaan, ettei riehu taas jalkaansa kipeämmäksi. Muutin mieleni, kun muut koirat kävivät ensin ruudussa ja Jatsi sai kerätä painetta kattilaan katsellessaan toisten etsintää. Hyvin meni. Vain kerran jäi ällistelemään ja kyselemään neuvoa, joten silloin suoritus oli hyvä. Ryhmäläiset ovat aloittelijoita, mutta innokkaita oppimaan. Kyselevät välillä aika vaikeita, mutta toivottavasti osaan vastailla järkevästi. Jos en, kysyn viisaammilta.

No ihan totta oikeesti! Tänään piti räjäyttää vanha palvelija käyntiin ja se tapahtui onneksi ilman isompia kiroiluja ja savusukelluksia. Kun aurinkoa ei näy, kosteus valtaa alaa ja se tekee sisäilman kylmänkalseaksi, vaikka lämpömittari kuinka yrittäisi uskotella muuta. Kohta pitää soittaa mottinettiin että tuokee puuta, tällä menolla loppuuvat ennen ensi talvea. Hm! Vanha sanonta "kell onni on, se onnen kätkeköön" ei ainakaan rakastuneen joutsenparin kohdalla pidä paikkaansa. Kävin tässä eräänä aamuna Jatsin kanssa niemessä lenkillä ja kuulin erään tiheikön takaa lahdelta valtavien siipien läiskytystä. Tyttö- ja poikajoutsen löysivät toisensa. Tanssin jälkeen alkoi nokakkain vuorotahtinen toitotus ja se rakkauslaulu kuului! Aikansa onneaan julistettuaan ne asettuivat ruokailemaan ripirinnan pariskuntana. Olen kerran nähnyt tämän kyseisen hyvin herkistävän tapahtuman. Nyt vain kuulin, mutta sieluni silmillä näin näytelmän kulun hyvin selvästi. Heille paljon onnea ja pörröisi...

Pyysin Markkua kaatamaan viisi koivua pihalta ja sunnuntaina näin tapahtui. Yksi oli laho, toinen lähes laho, kolmas muuten vaan tiellä ja kahdessa muussa killui narupallo latvuksissa. Näissähän oli ruhtinaallisesti syytä kellistää koivut kyljelleen. Pysyy se moottorisaha minunkin kourissa, kiitos noin kahdenkymmenen vuoden takaiselle maatalouden perustutkinnolle. Koivut ovat niin isoja, että tyville en mahtanut yksikseni mitään. Kun ne ison koon lisäksi keikkuvat keskikohdastaan kalliolla, niin että sekä tyvi että latva olivat ilmassa ja oksien varassa sen tuhannella jännityksellä, päätin turvautua miehiseen apuun. Soitin kurssikaverilleni Simolle, joka oli joutilaana eikä mielikuvituksettomana keksinyt siihen hätään mitään tekosyytä olla tulematta hätiin. Katkoimme porukalla paksuimmat tyvet uuniin sopiviksi pölleiksi ja kierittelimme pinoon odottamaan pilkkomista. Kuten näkyy, piha on avartunut huomattavasti. Ilomantsin aikainen metsätalousopemme oli Simo myös, mutta Leinonen. Muist...

Pennut täyttävät huomenna kolme viikkoa. Nyt on maailma avartunut, koska näkyy, kuuluu ja pääsee ulos. Tappelevatkin jo, riiviöt. Käytiin tänään Jatsin kanssa moikkaamassa pikkuisia. Hippa tuli heti minun luokse kun menin laatikkoon. Pami syötti pennut ja sitten päästiin lenkille. Palattuamme kannettiin pennut ulos ja kylläpä oli Jatsi ihmeissään, kun minulla oli kaksi palleroista kainalossa. Aikanaan Jatsikin kävi nyrpistämässä kuonoaan pahanhajuisille otuksille, mutta Pami ei katsonut hyvällä silmällä siskoaan. Joku raja pitää tunkeilulla olla. Mikäs tämä on? Ruohikossa minä osaan kävellä, mutta yksi asuntovaunun kokoinen voikukka oli ylittämätön este! Osaan rapsuttaakin kun kutittaa! On se kiva olla tämmöinen iso ja itsenäinen koiranpentu.

Eilen aloitettiin koekausi. Ilmoittautuneita oli 12, joten tottiksen perusteella kaksi piti raakata rannalle. Pärnän alamontussa homma hoidettiin kahdella kentällä ja arpa antoi meidän tuomariksi Varma Makkosen. Ei voi kuin pahoitella omaa laiskuuttaan, kun tottis oli talviruosteessa edelleen. Paikkamakuussa nousi kahdesti istumaan, kunnes päätti kuitenkin jäädä aloilleen odottelemaan. Seuraaminen oli väljää ja välillä edisti. Istuminen hyvä, luoksetulot hitaanpuoleisia. Eteenmeno oli vauhdikas, mutta ei kuullut/kuunnellut käskyä ja meni sen jälkeen vielä parikymmentä metriä ja sitten maahan. Noudot olivat mukiinmeneviä. Saatiin sentään 87 pistettä ja esineruutuun suraavaksi. Ruudun arvosteli Jouko Peuhkuri ja se oli samassa ihanassa rinteessä kuin viime kesän yökisoissa. Kaksi esinettä nousi, kunnes aika loppui. Työskentelykään ei ollut ihan parasta mahdollista. Yksi esine oli ihan etureunassa ja kuulin jälkeenpäin, että kaikki koirat olivat sen jättäneet. Tietääpähän taas, mitä treen...

Metsäosaston suhteen nääs. Alkuviikko meni sählätessä jotain epäolennaista enkä edes muista mitä. Tiistaina otin tottista vähän ikään kuin kokeenomaisesti olevinaan tai ainakin siihen suuntaan. Jatsi osasi kohtuulisen hyvin, mutta minä en. Kapulan heitto tökkii edelleen ja se lentää minne sattuu. Sitten soi puhelin ja minulle tarjottiin juttukeikkaa. On vissiin heilissä porukkaa lomalla. Sen asian tiimoilla meni pari päivää, joten jäljen ja ruudun osalta täytyy vaan luottaa koiraan. Lämmintä on piisannut. Muutama päivä sitten kuvasin vähän kotiphassa ja vähän lenkillä. Palloilua lämmittelyksi Hieman lahovikaa? Orvokeilla on niin kauniit silmät, että niitä on ilo katsella. Kesä on... auringon tuoksu koiran turkissa Ei Jatsissa ole löysää nahkaa, sen on luonut Salvador Dali. Mmmm... ketunleipää! Vielä pari päivää kielon tuoksuun. Vesi oli muuten jo tosi lämmintä kun kahlailin näitä kuvaamaan. Not. Luonto on täynnä taideteoksia. Maaseuru jyrää. Siis kyntää. Koivu kukkii hyvin ja allrgikko...

No niin, palataanpa nyt niihin porukkatreeneihin. Torstaina leiriydyttiin Lukkorannantien varteen ja paikalle tuli vain Marjo ja Moona sekä Susanna ja boksut. Aikaa saatiin kyllä kulumaan ihan mukavasti näinkin pienellä jengillä. Jatsille testasin uutta janaharjoitusta. Laitoin janamerkin kohdalle sammaleeseen pallon, jonka se sai jos meni suoraan janalla. Ja menihän se. Taidan käyttää samaa palkkaa kun lähtee jäljellä oikeaan suuntaan. Auli oli viime kesänä tehnyt tätä Hyrrälle ja hyvin toimi. Täytyy vaan pallo tms. piilottaa turpeen sekaan, ettei ota siitä hajua ja suunnista sen mukaan. Tein myös oikean, mutta lyhyehkön jäljen ja siinä ei ollut moitteen sijaa. Jana meni suoraan, vaikkakin pieni jäljenylitys tapahtui. Lähti oikeaan suuntaan ja nosti kepit esimerkillisesti. Harhajälkiä oli jonkin verran ja ne tarkisti hyvin. Teräviä kulmia taisi olla kaksi ja niissä Jatsi teki kunnon kaarrokset, mutta tehokkaasti etsi oikean jäljen. Voi sitä pikkuista työmyyrää, olen oikein tyytyväinen...

Vaikka tulisesti vannon hälläväli'ismin nimeen, joku raja silläkin on. Nuoriherra Kimmon synttärit ovat sunnuntaina ja kotona alkoi hiekan, pölyn ja karvan määrä ylittää sietorajani. Aloin siivota heti aamusta ihan perusteellisesti ja voi kun oli hyvä olo siivouksen päätyttyä. Mattoja en viritellyt takaisin, koska Jatsin karvanvaihto alkoi ja on mukavampi imuroida kun ei ole turhia esteitä jaloissa. Sitä paitsi ne on jo niin likaisetkin, että hävetköön sängyn alla pesua odotellessaan. Moppauksen jälkeen siirryin ulos ja raivokkaan siivousvimman uhriksi pääsi uskollinen passattini. Imuroinnin, putsauksen ja puunauksen jälkeen pälkähti vielä yksi idea päähäni. Usko omaan laiskuuteeni joutui koetukselle löytäessäni itseni pesemästä auton mattoja! Enpä ole moisen tempauksen uhriksi itseäni vielä saattanut, joten ehkä oli korkea aika. Siellä ne nyt narulla killuu auringossa kuivumassa. Jaahas, mitähän seuraavaksi keksisi...

Niinhän se on, että joka ei osaa tehdä, se opettaa. Ilmeisesti Josepan riveissä opettajista on huutava pula, koska jopa minä sain oman jälkiryhmän. Maastolupien kanssa on ollut pientä ongelmanpoikasta eikä metsätreenejä olla vielä korkattu, mutta eilen kentällä tapasin sentään yhden ryhmäläiskoirakkoni, Marjon ja Moonan. Jatsin tottistyöskentely oli taas vaihteeksi Kyllä se kotona osaa -tyyliä. Kotipihassa se ei enää edistä ihan mahdottomia, mutta kenttä saa puolivillin otuksen villiintymään ytimiä myöten. Mahotonta meininkiä. Henkilöryhmää päästiin treenaamaan pitkästä aikaa ja se suoritus oli hyvä. Jääviin liikkeisiin ja luoksetuloon pitää saada ripeyttä edelleen. Torstaina mennään Jamikselle. Kiva kun pääsee taas porukassa harrastamaan. Alkaa tämä yksinäisyys jo vähän tökkiä.