Mokoma tietokone kun petti

En tiedä mitä minä kädetön nörtti sille tein, mutta ei suostu edes käynnistymään. Onneksi voi käyttää työaikaa ja kolhoosikoneita hyväksi.

Lauantaina käytiin mökillä koko konkkaronkka. Siellä oli miun kummit ja ihastelivat monenkirjavaa koirakansaa.
Iltasella käytiin pikku lenkki rannassa kääntymässä. Auton mennessä ohi Unelmakin tuli kiltisti tien sivuun. Se nimittäin tähän asti auton tullessa suorastaan heittäytyi keskelle tietä eikä millään meinannut kuunnella, saati totella miun käskyjä. Varsinainen itsemurhakandidaatti! Tulkitsen tämän niin, että se on päässyt hillittömästä ikävästään ja päättänyt kokeilla, jos elämä sittenkin voittaisi.

Sunnuntaina haravoin lehtiä. Aussielauman keskellä siitäkin hommasta tulee vähintään taitolaji. Pami ja Jatsi tyrkkivät palloja haravan eteen, että jos se pallo hyvinkin liikahtaisi. Yritin haravoida palloa liikauttamatta, koska se aiheutti sen, että neidit intoilivat hyvin haravoidut läjät levälleen. Unelma kyttäsi toisella silmällä palloa ja toisella kottikärryn pyörää. Heti kun lähdin kärryn kanssa liikkeelle, se hyökkäsi renkaan kimppuun. Heh, ei se niin vanhaksi elä, että sen touhun lopettaisi. Mikähän siinä renkaassa niin paljon vaivaa?

Pami urakoi eilen illalla erään kauan lattialla lojuneen luun kanssa. Jatsi ei ole siitä jostain syystä tykännyt, mutta kummasti rupesi kiinnostamaan kun toinen sitä söi. Kun Pami meni juomaan, Jatsi nappasi luun itselleen ja järsi hullun vimmalla sen loppuun. Kateus on kantava voima.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla