Viesti 2

Eilen se odotettu päivä koitti, sateisena mutta kuitenkin.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan kahdeksan koiraa ja kaikissa luokissa juostiin. Markku vei Jatsin muun porukan mukana metsään ihan samoin kuin yleensä treeneissäkin. Ekan taipaleen se juoksi aikaan 2.33 eli semmoista sopivaa vauhtia. Ei läheskään täysillä päästellyt, mutta hyvä vaan tulevia taipaleita ajatellen.


Siihen se lysti sitten meidän osalta loppuikin. Lepopaikalla Jatsi piti ääntä sen verran, että käytöspisteitä olisi lähtenyt, mutta oli vakaasti lähdössä takaisin. Vielä seuraamispätkän alussa se pyrki kovasti isin luo, mutta lähtö oli vaisu. Rehdin 50 metrin päässä se vähäinenkin vauhti tyrehtyi, koira katseli metsään, sitten minua ja päätti palata takaisin. Juuri näin! Minä ällistyin niin, etten älynnyt antaa lisäkäskyä. Ei siitä kyllä ole ennenkään ollut hyötyä. Se on monesti nähty, että Jatsi ei käskyttämällä juokse. Ehei, jollain muulla, mutta ei kaukaa takaa tulevan käskyn voimalla. Olisihan se pitänyt koetilanteessa kokeilla, mutta minkäs teet kun on tyhmä ohjaaja niin tyhmänä pysyy.


Eipä juuri mieli mettä keittänyt. Koko kesän treenit menivät niin hyvin, etten käsitä moista temppua. Sen vielä voisin ohittaa olankohautuksella, jos koira päättäisi tositilanteessa juosta tai olla juoksematta vähän useammin kuin kerran vuodessa. Vaan kun tuo apuohjaaja ei lähde kisoihin kotikontuja kauemmas. Keräile siinä sitten kokemusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla