Pikkuhiljaa päästiin päiväjärjestykseen

Ensimmäinen yö oli hiukka levoton. Unski ja Pami kuuntelivat turhan tarkkaan kaikkia outoja ääniä. Varsinkin yläkerrasta kantautuvat kopsaukset aiheuttivat pientä hälinää kun arvon rouvat olivat siinä uskossa, että taatusti joku murtovaras tunkeutuu laipion läpi. Kyllä ne siitä rauhoittuivat. No jaa, Pamin kohdalla tämä tarkoitti sitä, että se alkoi pomppia meidän viereen sänkyyn. Eikä sitten millään meinanut uskoa, että tyynylle ei kammeta. Jalkopäässä nukkuminen voidaan vielä hyväksyä.

Eilen karkasin koulusta vähän aikaisemmin, että ehdin lenkittää koirat valoisan aikaan - ihan vaan varmuuden vuoksi. Mentiin suolle karpaloita poimimaan. Niitä ei mahdottomia määriä ollut, mutta koirat kyllä juoksivat sen parituntisen ajan tosi tehokkaasti. Tietäähän sen, ettei suolla loikkiminen ole ihan kevyintä mahdollista liikuntaa. Lystiä piisasi ja iltapalan jälkeen ei olisi tiennytkään tuvassa olevan kolme koiraa. Kovin oli hiljaista sakkia.

Viime yönä Unelmakin kotiutui sänkyyn. Välillä tuntui olevan vähän ahdasta kun ei ole tottunut moiseen koiramäärään. Hyvin kyllä nukuin, ei siinä mitään.

Jatsi ei ole mikään perskärpänen, mutta nämä vierailevat tähdet kyllä ovat siitäkin edestä.
Ne sopeutuivat hyvin tilanteeseen, että kun nyt oma mamma ei kertakaikkiaan ole lähistöllä eikä käytettävissä, niin Hanna kelpaa oikein hyvin.
Saunassa ollessani ne kävivät kurkkimassa oven lasin läpi, että on se tallessa ja lauloivat tervetulolaulun kun tulin saunasta pois. No, kyllähän siinä ajassa normiaussielle ikävä tulee. Tuossa ne nukkuivat vieressä kun tätä kirjoitin. Ihania mussukoita!

Pojat tykkäävät koirista ihan höperyyteen asti, mutta eivät käy tunkeileviksi. Hyvin koulutettuja lapsia. Kunnioitus säilyy molemmin puolin ja niin pitääkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla