Katso, jellona loikkaa...

Tuolla se on, eikä aavista mitään. Hiivin lähemmäs, tuuhean akaasian takana vilkaisen, siellä se on edelleen samassa paikassa. Painun aivan matalaksi, ryömin ihan maassa kiinni. Ei, minä olen maa! Pelkkä kohouma kuumassa savannissa. Tuo ruskeavalkoinen pieni rääpäle ei tiedä, mikä sitä odottaa. Kullankeltainen heinä kahisee tuulessa ja äänettömästi jakautuu hieman erilleen, kun suuri metsästäjä väljyy saalistaan.
Lähellä ollaan... Nyt! Loikka! Kaikki karvat pörhölleen ja hienot sivupomput!

No mikä tässä nyt mättää?! Jahdista menee maku, jos saalis ei edes lähde pakoon!
Kävelen muina miehinä sivummalle hiomaan seuraavaa suunnitelmaa.

Minä, Timo Tuuliparta, leijona 3 kk, päätän raporttini tähän.

********

Mikähän tuo tirppana luulee olevansa? Hohhoijaa.
Minä, Jatsi, olen puhunut.

********

Ihmisolennon havainto:

Jatsi on saanut ylimmän ystävän naapurin kissanpennusta. Muutaman kerran ovat nähneet ja nyt Timo on niin kiintynyt Jatsiin, että koiraparkaa alkaa ahdistaa. Timo lipaisi Jatsin kuonoa ja nousi kylkeä vasten, koukisti kynsiään. Siinä vaiheessa Jatsi koukisti ylähuultaan.
Jäämme odottamaan tilanteen kehittymistä. Suloinen pariskunta!

Kommentit

Miimi sanoi…
Hihiii! Ihana juttu! =)
Hanne sanoi…
Minä ajattelin alkua lukiessa että olet ottanut Jatsille kaveriksi kisun. Ihana juttu, voin kuvitella mielessäni elävästi kissanpennun ilmeet ja eleet tuon perusteella!
Hanna P sanoi…
Kiitän kehuista :)
Jatsi on noin lunkisti vaan ulkona, kun on vapaa tie leijonaa karkuun. Tänään oltiin heillä sisällä ja Timo ahdisti Jatsin eteisen nurkkaan. Raukkahinen ei päässyt ulos eikä turvaan mamman helmoihin :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla