Katso, jellona loikkaa...

-
Tuolla se on, eikä aavista mitään. Hiivin lähemmäs, tuuhean akaasian takana vilkaisen, siellä se on edelleen samassa paikassa. Painun aivan matalaksi, ryömin ihan maassa kiinni. Ei, minä olen maa! Pelkkä kohouma kuumassa savannissa. Tuo ruskeavalkoinen pieni rääpäle ei tiedä, mikä sitä odottaa. Kullankeltainen heinä kahisee tuulessa ja äänettömästi jakautuu hieman erilleen, kun suuri metsästäjä väljyy saalistaan.
Lähellä ollaan... Nyt! Loikka! Kaikki karvat pörhölleen ja hienot sivupomput!

No mikä tässä nyt mättää?! Jahdista menee maku, jos saalis ei edes lähde pakoon!
Kävelen muina miehinä sivummalle hiomaan seuraavaa suunnitelmaa.

Minä, Timo Tuuliparta, leijona 3 kk, päätän raporttini tähän.

********

Mikähän tuo tirppana luulee olevansa? Hohhoijaa.
Minä, Jatsi, olen puhunut.

********

Ihmisolennon havainto:

Jatsi on saanut ylimmän ystävän naapurin kissanpennusta. Muutaman kerran ovat nähneet ja nyt Timo on niin kiintynyt Jatsiin, että koiraparkaa alkaa ahdistaa. Timo lipaisi Jatsin kuonoa ja nousi kylkeä vasten, koukisti kynsiään. Siinä vaiheessa Jatsi koukisti ylähuultaan.
Jäämme odottamaan tilanteen kehittymistä. Suloinen pariskunta!

Kommentit

Miimi sanoi…
Hihiii! Ihana juttu! =)
26. elokuuta 2009 klo 12.25
Hanne sanoi…
Minä ajattelin alkua lukiessa että olet ottanut Jatsille kaveriksi kisun. Ihana juttu, voin kuvitella mielessäni elävästi kissanpennun ilmeet ja eleet tuon perusteella!
27. elokuuta 2009 klo 12.19
Hanna P sanoi…
Kiitän kehuista :)
Jatsi on noin lunkisti vaan ulkona, kun on vapaa tie leijonaa karkuun. Tänään oltiin heillä sisällä ja Timo ahdisti Jatsin eteisen nurkkaan. Raukkahinen ei päässyt ulos eikä turvaan mamman helmoihin :D
27. elokuuta 2009 klo 21.16
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Taivalkoskelle korjaamon kautta - kuinkas muutenkaan

-
Kuva
Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...
Lue lisää