Siivekkäiden syyskokous

-
Naapurin pelto soi. Valkoposkihanhet ovat vallanneet tienoot ja kaakatus kuuluu sisälle asti. On ne vaan hienoja otuksia.



Joutsenet pitävät hanhiin pientä hajurakoa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Patikkareissuja, pilviä ja muita palloiluja

-
Kuva
Kävimme Nomsan kanssa kesällä ja syksyllä ihmettelemässä lähimpiä luontopolkuja.  Särkiselkä Outokummussa on parikin kertaa katsastettu ja syksyllä kävimme siellä treenikavereitten Virpin ja Pyryn kanssa kävelemässä seitsemän kilometrin polun. Virpillä oli sport tracker päällä ja lopputuloksena matkaa kertyikin 11 kilometriä. Eipä ihme, että alkoi jaloissa tuntua. En ymmärrä miten moinen oli mahdollista, mutta ei se minun kanssa seikkaillessa kovin tavatontakaan ole. Hieman vaan poikkesimme reitiltä.  Virpi oli menossa treeneihin ja suurinpiirtein ehti myös sinne. Hän alkoi selittää, että vähän venähti kun oli minun kanssa lenkillä ja Mari, jonka kanssa on tunnettu jo aika pitkään, alkoi nauraa katketakseen.  "Ai Hannan kanssa lenkillä ja vähän venähti! No enpä kuule ole yhtään yllättynyt!" Muutaman kerran on ehkä niin käynyt.  Sain kaveruksista hyvän kuvan. Makkarat ja muut eväät oli meillä mukana ja kun pääsimme sopivan tulipaikan kohdalle, ei tarvinnut itse rikite...
Lue lisää