Katos peijoonia kun kepitkin nousevat!

Miimi on loppuviikon vapaalla ja sovittiin, että lähdetään jäljentekoon. Luurasin varastossa huoltamassa moottorisahaa kun auto kurvasi pihaan ja hurjasti haukkuva trio pölähti autosta pihalle. Olin juuri saanut vaihdettua tulpan, laipan ja teräketjun uusiin kun Viia tuli antamaan vinkkejä laipan kiristykseen. Kiitos vaan koiralapsi, osasin tehdä sen ihan omin neuvoinkin.

Suunnattiin Särkijärven toiselle puolelle. Tallasin Unskille ja Pamille jäljet, Miimi teki saman Jatsille ja Hipalle.

Pienen lenkin jälkeen päästiin hommiin. Edellisestä jälkitreenistä olikin jo meidän kohdalla aikaa. Otti niin pannuun Hipan temppuilut keppien nostojen suhteen, että heitin hanskat kehännurkkaan. Olkoot mokoma, kun en osaa opettaa.

Taisi eilinen kurinpalautus tepsiä. Hipalla ei ollut minkäänlaista ongelmaa ilmaisussa. Kesällisen kiukkuilun sijaan se etsi tehokkaasti kepit, nosti ne suorastaan voitonriemuisena ja toi minulle.

Se oli siinä. Viikon vinkki: jos aussie ei nosta keppejä, mene paimentamaan! Kun sen omimman lajin äärellä saa otettua luulot pois, alkaa pelittää moni muukin asia. Kiitos Miimille viisaista sanoista.

Pienenpuoleinen janakin meni ihan heittämällä. Takajäljen tosin otti, mutta ensimmäistä kertaa moista yritettiin, joten annetaan anteeksi. Kokonaisuutena jälki meni älyttömän hyvin. Kyllä se osaa!

Jatsi osaa myös. Noin kolmenkymmenen metrin jana meni lähes luotisuoraan ja jäljen nappasi heti oikeaan suuntaan. Kepit nousivat ilman ongelmia. Tosin itse mokasin ja lopetin jäljen yhtä keppiä vajaaksi, mutta koiruus oli innoissaan ja hyvä mieli molemmilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla